Suomi, Yleinen

Rääpäsy Riisitunturilla

4.4.2017

Maaliskuun viimeinen päivä, aurinko paistaa Kuusamossa kirkkaalta taivaalta, hanget hohtavat ja pakkasta on pari astetta. Rukan rinteet houkuttelivat perheen pikkuväkeä, joten sain käyttää kaiken taivuttelutaitoni, jotta saatiin koko porukka pakattua autoon, jonka määränpää oli Riisitunturin kansallispuisto. Tämän päivän laskettelusukset saivat levätä, ja auton takakonttiin pakattiin retkieväät ja lumikengät.

Riisitunturin kansallispuisto sijaitsee Posiolla, vajaan tunnin ajomatkan päässä Rukalta. Riisitunturin reitit vaihtelevat lyhyestä pitkään ja helposta vaativaan. Reittejä löytyy niin kesä- kuin talvikäyttöön, ja kulkupeleinä toimii vuodenajasta riippuen jalat, sukset tai lumikengät. Palveluvalikoima on kansallispuistolle tyypilliseen tapaan hyvä – reittien varrelta löytyy niin autiotupia, laavuja, nuotiopaikkoja polttopuineen ja ulkovessoja.

Retkiseuruettamme Riisitunturilla

Retkiseurueemme ikäjakauma vaihteli päiväkotilapsesta  eläkeikäiseen, ja retkeilykokomuksessakin oli iso variaatio, joten meille oli aivan selvää, että kovin vaativaa reittiä ei ole tällä haavaa järkevää Riisitunturilla suorittaa. Porukkamme retkeilytarpeisiin parhaiten vastasi 4,3 kilometrin mittainen rengasreitti Riisin rääpäsy. Riisin rääpäsy on luokiteltu helpoksi reitiksi, mutta sen luvattiin kuitenkin tarjoavan makeat maisemat Riisitunturin huipulta eri ilmansuuntiin. Eli ei siis muuta kuin matkaan.

Parkkipaikka löytyy aivan reitin lähtöpisteen välittömästä läheisyydestä. Tienvarsiopasteet Kuusamon suunnasta tuleville ovat hyvin selkeät, ja pelkästään niiden avulla löytää ongelmitta perille. Viimeinen tienpätkä Riisitunturin lähtöpisteen parkkipaikalle oli varsin kapea ainakin näin lumivallien aikaan, joten jos vastaantulevaa liikennettä olisi ollut, olisimme joutuneet peruutuspuuhiin. Onneksi trafiikki oli vähäistä. Mainittakoon tässä vielä, että Googlemapsin avulla paikalle navigoiva joutui ainakin talviaikaan ajokelvottomalle reitille, joten jos navigaattori tarjoaa eri reittiä kuin tienvarsiopasteet, niin kannattaa hiljentää navigaattori ja ajaa loppumatka kylttien osoittamaa reittiä.

Riisin rääpäsy alkaa kävelemällä portin läpi. Alkumatkasta polun varrella on muutamia opastustauluja, joista lapsia viehätti etenkin tarina Riisin Riettaasta – miehestä, joka oli aikanaan tapettu Riisitunturilla, ja joka nykyään huutelee tunturilla retkeilevien perään. Kiinnostava oli myös leveyssuunnassa kasvava kuusi eli Tapionpöytä. Tapionpöydän jälkeen reitti alkoi nousemaan vähitellen kohti tunturin huippua. Ensin käveltiin metsän siimeksessä, ja pikkuhiljaa puut alkoivat harvenemaan ympäriltä. Vaikka matka huipulle ei ole pitkä eikä reitti erityisen jyrkkäkään, pääsee syke toki hieman nousemaan. Koko porukkamme kolmessa sukupolvessa suoriutui noususta kuitenkin mainiosti. Huipulla aikuiset ihastelivat joka puolelle komeasti aukeavaa tunturi- ja vaaramaisemaa, kun taas lapset keskittyivät tunturin ylärinteellä kierimiseen. Yhtä kaikki, jokainen viihtyi.

Riisin rääpäsy alkaa tästä

Huipulta näkyy kauas

Kahdeksanvuotiaan hetkellinen väsähdys tunturissa

Huipun jälkeen matka jatkui hienoissa maisemissa loivassa alamäessä. Riisitunturi on tykkylumipuistaan tunnettu, mutta näin maaliskuun lopussa, emme enää päässeet tykkylumimaisemista nautimaan. Riisin rääpäsyn polku oli niin kuljettu, että tavallisilla kengillä pärjäsi hyvin. Jos lumikengillä halusi kulkea, niin sopivaa maastoa niille löytyi polun vierestä. Tosin upea hankikanto kantoi pienimmät retkeilijät ihan ilman lumikenkiäkin. Myös suksiväkeä tuli paikoin vastaan, joten ilmeisesti myös hiihtäen Riisitunturilla pääsee kulkemaan hyvin. Riisin rääpäsyn varrella on yksi taukopaikka, josta löytyy autiotupa, nuotipaikka ja vessa. Kyllä siinä kelpasi retkeilijän paistaa lettuja ja makkaraa.

Lumikenkiä ei varsinaisesti tarvinnut, mutta niille sopivaa hankea löytyi kyllä

Evästauko

Kaiken kaikkiaan Riisin rääpäsy oli maisemallisesti hieno reitti, joten jos Kuusamossa tai Posiolla liikkuu, niin Riisitunturi kannattaa käydä kokemassa. Jos mahaansa ei ole täyttänyt nuotioherkuilla, retken jälkeen kannattaa tehdä stoppi Korpihillan kahvilassa, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Riisitunturilta. Korpihillan idyllinen tunnelma ja kaunis sisustus ovat totaalinen vastakohta metsämeiningeille.

Korpihillan kahvila ja putiikki Posiolla

Korpihillan sisustus oli upea

(Kuvat ja teksti Riisitunturin retkeltä 03/2017.)

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Laura / RIMMA + LAURA 4.4.2017 at 23:37

    Huh huh, onneksi me ollaan hiihdetty vissiin niin vauhdikkaasti tuon Riisin Riettaan tarinan kertovan kyltin ohitse, ettemme tienneet tuosta Riisitunturin autiotuvalla maaliskuun puolivälissä yöpyessämme! 😀 Uniin tunki muutenkin kaiken maailman kirvesmurhaajat ym. joten tuohan se olisi puuttunut, että olisi alkanut kuvitella jonkun huutavankin, heheh. Mutta tosipuheissa, Riisitunturi on kyllä upea kohde ja tuo reitti helppo päiväretki perheillekin! Jos haluat kurkata meidän postausta tuolta, niin se löytyypi täältä: http://rimmalaura.com/2017/03/21/itsensa-ylittajat-yonselassa-riisitunturi-talvivaellus/ 🙂

    • Reply Katariina 5.4.2017 at 08:14

      Kiitos ekasta koskaan kommentista Maisemajahtiin 🙂 Upea hiihtoreissu ollut teillä Riisitunturilla! On se kyllä jännä, että hiljainen metsä saa mielen keksimään just kaiken maailman kirvesmurhaajia tai teltan ulkopuolella hengitteleviä karhuja, vaikka metsässä varmasti on turvallisempaa kuin kaupungissa keskimäärin. Johtuu muuten varmaan just siitä, että kiersitte reitin vastapäivään, ettette nähneet Riisin Riettaasta kertovaa kylttiä, sillä se oli selkeästi asemoitu niin, että myötäpäivään kiertäjät näkevät sen helpolla. Mutta ehkä tosiaan hyvä niin 🙂

    Leave a Reply