Suomi, Yleinen

Lasten suosikit Rukalla

9.4.2017

Ollaan oltu nyt kahtena peräkkäisenä talvena Rukalla koko porukan voimin. Vuonna 2016 reissu sijoittui Etelä-Suomen hiihtolomaviikolle, ja tänä vuonna olimme Rukalla maalis-huhtikuun vaihteessa. Viime vuonna nuorimmainen oli nelivuotias ja tänä vuonna vanhimmat tokaluokkalaisia, joten suositukset perustuvat 4-8-vuotiaiden lasten kokemuksiin. Kaikki kolmikon jäsenet ovat poikia, joten asiaa tarkastellaan varsin energisten ja eläväisten pikkumiesten vinkkelistä.

Rosa ja Rudolf-rinne

Olemme olleet molemmilla kerroilla lähtökohtaisesti laskettelureissulla, joten rinteessä on vietetty aikaa runsaasti. Lasten ehdottomaksi suosikkirinteeksi on muodostunut Vuosselin puolella sijaitseva Rosa ja Rudolf-seikkailureitti. Tämä metsässä mutkitteleva reitti ei sovellu vasta-alkajille, vaan jonkunmoinen laskutaito pitää olla hallussa ennen kuin sinne lähtee. Vuosselin puolelta löytyy kyllä hyvä valikoima harjoitusrinteitä myös aloittelijoille. Rosa ja Rudolf-seikkailureitille pääsee sekä tuoli- että ankkurihissille. Meille tämä on ollut helpotus, sillä nuorimmainen ei ole vielä kovin näppärä kaveri ankkurihississä, ja siksi olemme suosineet tuolihissikyytejä.

Reitin varrelta löytyy kaikenlaista lapsille suunnattua rekvisiittaa kuvituksista patsaisiin ja pehmoleluista vanhoihin lasketteluhisseihin. Hyppyhaluiselle löytyy myös koko joukko pieniä hyppyreitä. Laskun aikana stopin voi tehdä jommalle kummalle kahdesta aitauksesta, joista toisesta löytyy poroja ja toisesta huskyjä. Siis ihan ihkaoikeita eläviä eläimiä. Jos nälkä iskee laskemisen aikana, löytyy reitin varrelta myös laavu nuotiopaikan kera, jossa eväsmakkarat saa näppärästi paistettua, ja taas jaksaa laskea.

Poroja rinteen reunalla

Lumessa telminen

Etelä-Suomen lapsosille ihan niinkin simppeli asia kuin iso lumimäärä näyttää olevan riemunaihe. Hangessa jaksaa peuhata ja kieriä käsittämättömän kauan, kun lunta kerrankin on kunnolla tarjolla. Ruka on ainakin meidän kokemuksemme mukaan lumivarma paikka, ja nytkin huhtikuun alussa hangen korkeus oli noin metrin, ja lunta satoi meidänkin lomamme aikana vielä lisää. Laskukunnossa olevaa rinnettä olisi löytynyt lopputalvesta Rukaa etelempäänkin, mutta me halusimme paikkaan, jossa lunta löytyy varmuudella myös rinteen ulkopuolelta. Puolen vuorokauden ajomatka etelästä Rukalle ei tuntunut enää kohtuuttomalta, kun näki lumessa peuhaavat nauravat lapset.

Lumipainit

 

Saunasta lumihankeen

Saunasta lumihankeen kirmaaminen keksittiin viime vuonna Rukan reissulla, ja se on ollut siitä saakka suuressa suosiossa isompien poikien keskuudessa. Harmi vaan, sitäkään ei monesti pysty kotimaisemissa harjoittamaan. Tämän vuoden reissulla keväthanki oli jo sen verran kova ja jäinen, että ensimmäisen illan hangessa juoksentelu aiheutti veriset sääret ja itkuiset lapset. Trauma saatiin onneksi korjattua viimeisenä iltana, kun Rukalle satoi mukava määrä uutta lunta, jossa kelpasi kieriä. Ilmeisen kivaa oli, kun hangen ja saunan väliä juostiin kymmenisen kertaa.

Huskyt

Omasta lapsuudestani minulla ei ole minkäänmoista mielikuvaa husky-koirista, mutta nykylapset näyttävät liittävän Lapin ja huskyt jotenkin aukottomasti yhteen. Vaikka Ruka ei virallisesti Lappiin kuulukaan, niin lasten mielessä selvää oli, että Rukalla täytyy päästä vähintään näkemään huskyjä, ja mielellään jopa ajamaan huskyvaljakolla. Huskyja löytyy Rukalta muun muassa Lammintuvalta, jonne me päädyimme tutustumaan näihin arktisiin vetokoiriin. Meidän silmiimme huskyen olot Lammintuvalla näyttivät hyviltä, mutta en tunne alaa tarpeeksi, jotta pystyisin asiaa paremmin arvioimaan. Huskysafarien eettisyyttä on pohdittu monessa blogissa, ja ainakin tämä Rimman ja Lauran kirjoitus kannataa lukea, jos aihe yhtään kiinnostaa.

Me pääsimme huskyajelulla pienen odottelun jälkeen. Hiukan alkoi puntti tutisemaan, kun ymmärsin, että minä ohjaisin yhtä koiravaljakkoa, sillä etukäteen luulin, että me vaan istumme reessä ja joku tilan työntekijöistä ohjaa valjakkoa. Työntekijä kuitenkin vakuutteli, että tulen selviämään hommasta hengissä, ja sillä puheella kaksi lasta istutettiin minun ohjastamaani rekeen, ja kuusi huskyä valjakon keulassa lähtivät liikkeelle. Huskyt osasivat hommansa ja reitin, joten minun tehtäväkseni jäi vain potkia hiukan lisävauhtia ja jarrutella tarvittessa. Kun jännitys vähän laimeni, osasin jopa nauttia vauhdista ja upeasta lumisesta maisemasta. Lapsilla oli hyvät oltavat vällyjen alla reessä. Kierros sujui ongelmitta, mutta taustavarmistukseksi valjakon takana ajeli moottorikelkka, jonka kuskilta olisi saanut avun, jos sellaiselle olisi tullut tarvetta.

Kierros oli aika pikaisesti ohi, mutta nautimme kyllä joka minuutista. Lapset nousivat reestä pois leveä virne naamallaan. Ajelun jälkeen pääsimme vielä erilliseen pentuhäkkiin rapsuttelemaan huskyn pentuja. Innokkaat pennut hyppivät, pomppivat ja näykkivätkin vähän, joten aremman lapsen kanssa pentuihin tutustuminen saattaa olla hyvä toteuttaa häkin ulkopuolelta käsin. Meikäläisiä meno ei haitannut.

Kannattaa myös muistaa, että edellä mainitsemallani Rosa ja Rudolf -laskettelureitillä on muutama husky ihan vapaasti katseltavissa, joten jos pelkkä huskyjen näkeminen riittää, niin tuo on budjettiystävällinen vaihtoehto siihen.

 

Lammintuvan huskyaluetta

Ja sitten mentiin

Pentujen häkissä

Angry Birds Activity Park

Kuusamon Angry Birds Activity Parkia markkinoidaan Rukalla sen verran näkyvästi, että kyseisen huvittelulaitoksen olemassaoloa ei oikein millään pysty lapsilta pimittämään. Vuosi sinniteltiin lasten toivetta vastaan sillä perusteella, että ei pohjoiseen kannata tulla siksi, että menee sisäleikkipuistoon leikkimään. Tänä vuonna kuitenkin motivoin pojat Riisitunturin retkelle sillä porkkanalla, että reippaat retkeilijät pääsevät palkinnoksi Angry Birds-puistoon.

Saapuimme puistoon perjantaina loppuiltapäivästä, ja puistossa oli varsin vähän väkeä koko siellä olomme ajan. Sisäänpääsymaksu (16 €/hlö) hiukan kirpaisi, mutta toki tuo hinta on ihan linjassa muiden vastaavien laitosten kanssa. Puisto ei ole erityisen iso, mutta ainakin meidän porukalle se tarjosi mukavasti tekemistä. Poikien suosikiksi nousivat polkuautot, juustomeri ja palloseinä. Positiivista oli myös, että aikuinenkin sai siellä hien liikkumalla pintaan, ja ei – kyse ei ollut tuskan hiestä.

Yks, kaks ja kolme – juustomereen!

Possuliuku

Jättimunkit

Ruokapoliittisesti pojat ovat yksimielisiä Rukan parhaasta herkusta: se on Pitäjän Pirtin jättimunkki. Sinnikkäästi pieninkin miehistä pisteli valtavan kokoisen rinkilämunkin poskeensa. Hyvältä se maistui myös aikuisen suussa. Pitäjän Pirtti löytyy Rukan Eturinteiden puolelta.

Jättimunkki maistuu

Lumikenkäily

Lumikenkäily näyttäisi olevan nousussa oleva laji Suomessa ylipäätään, ja meidän kokemusten mukaan lumikenkäily on passeli laji myös lapsille. Meillä on parit aikuisten koon lumikengät itsellä, ja vaikkeivät ne ole missään muotoa optimaaliset lasten käyttöön, niin siteiden säätövara mahdollisti joka tapauksessa niiden käytön myös lapsilla. Pidempään käyttöön olisi tietysi tarpeen hankkia lapsille oikeankokoiset lumikengät. Yhtä kaikki, lapset tykkäsivät kävellä kantavalla hangella lumikengillä, ja motivaatio päivävaellukseen tunturilla kasvoi, kun he kuulivat, että reitin saa taittaa lumikengät jalassa.

Lumikengillä Riisitunturin huippua kohti

(Kuvat ja teksti kahdelta Rukan reissulta 02/2016 ja 03/2017.)

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply