Eurooppa, Yleinen

Pieni pätkä Hurtigrutenia ja Atlantic Ocean Road

21.5.2017

Loppukevään ja alkukesän matkat kolkuttelevat jo ovella, mutta niitä vielä tovin odotellessa palataan aika tarkkaan kahden vuoden takaisiin tunnelmiin Norjassa. Keväällä 2015 meillä oli mahdollisuus asua reilut kolme kuukautta Norjan Trondheimissä, ja siellä ollessa tuli toki reissattua hiukan lähimaastoissa. Itse Trondheimkin olisi postauksen arvoinen, mutta tällä haavaa kerron teille hiukan lyhyestä Hurtigruten-laivamatkastamme, ja kohteenamme olleesta Atlantic Ocean Roadista. Jos suunnittelet kesäistä automatkaa Norjaan, niin tämä maisemareitti kannattaa pistää vakavaan harkintaan.

Atlantic Ocean Road oli minulle entuudestaan tuntematon suuruus, mutta kun Trondheimin lähistöllä sijaitsevia mahdollisia matkakohteita kahlailin läpi, törmäsin nopeasti tuohon maailman kauneimmaksi ajoreitiksikin tituleerattuun tienpätkään. Atlantic Ocean Road (norjaksi Atlanterhavsvegen) on 36 kilometrin mittainen reitti, joka kulkee Kårvågin ja Budin kuntien välillä yhdistäen lukemattoman määrän saaria autoiltavaksi elämykseksi. Jos reittiä sijoitellaan kartalle hiukan isompien kaupunkien perusteella, niin Atlantic Ocean Road löytyy Kristiansundin eteläpuolelta ja Molden pohjoispuolelta. Valtameren aaltoja, lukuisia siltoja ja upeita avomeri- ja vuorimaisemia on luvassa tuonne Norjan kolkkaan päätyville.

Me starttasimme matkaan tosiaan Trondheimistä, ja koska halusimme yhdistää tähän pienen makupalan Hurtigruten-laivalla risteilystä, pakkasimme automme ja itsemme Trondheimin satamassa Hurtigruten m/s Nordnorge-laivan kyytiin. Hurtigruten-laivayhtiö tarjoaa vuonoristeilyjä Norjan rannikkoa pitkin. Koko Hurtigruten-reitin mittainen laivamatka kestää 11 päivää Bergenistä Kirkkoniemelle tai päinvastoin, mutta laivan kyytiin voi kavuta myös lyhyemmille etapeille.  Meidän parhaimman sesongin ulkopuollelle sijoittuvan kokemuksemme mukaan suurin osa laivan asiakkaista matkaa laivalla koko reitin pituuden, eikä auton ottaminen laivan kyytiin ole todellakaan tyypillistä. Asiakaskunta oli pääosin eläkeikäistä väkeä eripuolilta Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Me emme siis edustaneet tyypillistä Hurtigruten-matkustajaa millään mittarilla.  Nordnorge-laiva oli perustasoinen eli mistään luksuksesta tai kelluvasta viihdekeskuksesta ei ole kyse. Peruspalvelut laivalta kuitenkin löytyivät. Koska me matkasimme laivalla vain päiväsaikaan, niin hyttien tasosta en osaa valitettavasti sanoa mitään. Maisemat meidän 6,5 tunnin matkalla Trondheimistä Kristiansundiin olivat kauniit, mutta eivät henkeäsalpaavan upeat. Mieleenpainuvimmat maisemat löytynevätkin Hurtingruten-reitin muista osista.

Hurtigrutenin m/s Nordnorge ei ole varsinaisesti autolautta, mutta muutama auto mahtuu kyytiin kuitenkin.

Saapuminen Kristiansundiin

Kristiansundista jatkoimme autolla suoraan kohti Atlantic Ocean Roadia. Heti ajon alkuvaiheessa eteen tulee lähes kuuden kilometrin mittainen, merenalainen, Atlantic Ocean Tunnel. Syvimmillään tunneli kulkee 250 metriä meren pinnan alapuolella, joten ahtaanpaikankammosta tai muista vastaavista kärsivän kannattanee tehdä hiukan mielikuvaharjoittelua ennen tunneliin ajamista. Tunneli on maksullinen niin kuin tällaiset fasiliteetit Norjassa yleensäkin eli matkakassaan kannattaa varata ihan joku summa automatkalla kertyviä erilaisia tie- ja tunnelimaksuja varten. Yllättäen, itse Atlantic Ocean Road on muuten maksuton. Atlantic Tunnelin jälkeen ajellaan vielä tovi ennen kuin varsinainen Atlantic Ocean Road alkaa. Me majoituimme matkamme ajan reitin varrella sijaitsevassa Farstadissa, joten pystyimme palaamaan reitille useampana päivänä.

Maisemat majapaikassamme Farstadissa olivat kelvolliset 🙂

Maisemallisesti Atlantic Ocean Road on kyllä upea. Avoimen meren, saarten ja vuorten kombo toimii ainakin minulla aina. Reitin varrelle on rakennettu taukopaikkoja, joille voi pysähtyä nauttimaan maisemista rauhassa. Reitin sääherkkyys on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, sillä sää voi muuttua nopeastikin, ja myrkyssä reitin kapeiden ja paikoin mutkaisten teiden ajaminen on varmasti haastavaa. Heikompihermoista kun voi kylmätä ihan jo hyvälläkin kelillä. Itselleni haastavin osa oli Storseisund-silta, jota ylös ajettaessa silta nousee ylöspäin niin jyrkässä kulmassa, että sillan lakipisteen jälkeen tulevaa alamäkeä ei ylös ajaessa näe.

Storseisundin silta nousee ylös varsin jyrkässä kulmassa

Maisemaa Atlantic Ocean Roadin varrelta

Pelkästään autossa ei tarvitse kuitenkaan istua, sillä reitin varrella on taukopaikkoja ja kävelyreittejä.

Me palasimme Atlantic Ocean Roadilta takaisin Trondheimiin ihan maantietä pitkin eli laivalla saapuminen ei ole mitenkään pakollista. Toki mannerreittikin pitää sisällään komeita siltoja ja lauttaylityksen eli mistään moottoritienpätkästä ei ole kyse. Kilometreissä matkaa ei Farstadista Trondheimiin kerry kuin hiukan reilut 200 km, mutta aikaa ajolle on syytä varata kuitenkin usempia tunteja lauttaylityksen ja maisemanihailustoppien takia.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply