Eurooppa, Yleinen

Kaksi päivää Pietarissa – mosaiikkia, munia ja ostamatta jääneitä maatuskoja

5.6.2017

Edellisessä postauksessani kerroin laivamatkastamme Pietariin ja majoituksestamme siellä. Perillä Pietarissa ehdimme olemaan reilun vuorokauden: torstaiaamupäivästä perjantaialkuiltaan. Tähän postaukseen koitan tiivistää tekemisemme, näkemisemme ja syömisemme Pietarissa.

Lähtökohtamme tälle minimatkalle oli, että emme halua stressata liikaa tai viettää vapaapäiviä jonoissa seisten, vaan pikemminkin haluamme ottaa rennosti ja nauttia Pietarista kahviloiden terasseilta tai helposti lähestyttävistä nähtävyyksistä käsin. Mitään ennakkovarauksia emme olleet hotellin lisäksi tehneet, joten olimme spontaanien ratkaisujen varassa.

Upea Verikirkko

Nevski Prospectin poikkikatu

Nähtävyyksistä suurimman pohdinnan teimme Eremitaasin suhteen, joka on vaikea jättää väliin ikonisen luonteensa ja kattavuutensa vuoksi, mutta toisaalta se olisi syönyt meiltä toisen matkapäivän käytännössä kokonaan. Koska allekirjoittanut on aikaisemmalla Pietarin matkallaan Eremitaasin kiertänyt, päädyimme pitkällisen harkinnan jälkeen passaamaan tämän jättimuseon tällä kertaa. Sen sijaan kävimme Verikirkossa, Kazan-kirkossa, Faberge-museossa sekä pikkuruisessa valokuvamuseossa, joka esitteli Karl Bullan valokuvia Pietarista 1900-luvun alusta. Yksikään näistä kohteista ei ollut kovinkaan paljon aikaa vievä: Kaikkiin pääsi jonottamatta sisälle ja paikan sai otettua haltuun kohtuullisessa ajassa. Erityisen vaikutuksen tekivät Verikirkon mosaiikkiseinät eikä Fabergen aikaansaannoksissakaan moittimista ollut. Fabergen kuulut munat olivat toki hienoja, mutta eniten pidin museosta löytyneistä hillitymmän tyylisistä koruista, kelloista ja koriste-esineistä. Lienivätkö nämä olleet oikeasti funkkistyylisiä, mutta ainakin mielessäni luokittelin ne sellaisiksi. Balettiin kävimme kysymässä viimehetken lippuja onnistumatta sellaisia kuitenkaan saamaan.

Verikirkko sisäpuolelta – mosaiikkia joka puolella

Faberge-museossa ylenpalttisuutta riitti sisustukseenkin

Oma suosikkini näytteillä olleista munista. Olisihan tuollaseen komeaa liimata lasten tarrakuvat…

Pelkkiä munia ei tarvinnut tyytyä katselemaan

Ruokapaikkoja emme myöskään olleet miettineet yhtään etukäteen, vaan söimme sattumanvaraisesti paikoissa, jotka reittimme varrelle sopivina ajankohtina osuivat. Ja yllätyimme Pietarin kahvila- ja ravintolatarjonnasta ehdottoman positiivisesti. Ravintolat olivat ajatuksella sisustettuja, ruoka oli maukasta eikä hinnatkaan hiponeet pilviä. Kaiken kaikkiaan ruoka oli ehkä hiukan Suomen hintatasoa halvempaa – eli ei mitään superedullista kuitenkaan. Palvelu, tai sen puute, näytti olevan pietarilaisten ravintoleiden heikoin lenkki. Palvelua oli ylipäätään vaikea saada, ruoat tulivat pääsääntöisesti todella hitaasti eikä englantikaan taittunut kaikkialla lainkaan. Söimme Pietarissa ainakin gruusialaisia herkkuja, intialaissävytteistä ruokaa, pannukakkuja makeilla ja suolaisilla lisukkeilla sekä tsaarivallan aikaisia leivonnaisia, ja kaikissa näissä oli maut kohdillaan. Olutta juovaa matkaseuralaistani paikalliset oluet miellyttivät, kun taas allekirjoittaneet viinivalinnat eivät tällä kertaa ihan osuneet kohdalleen. Mutta näytti se makea punaviini suolaisen gruusilaisen ruuan kera kuitenkin alas menevän.

Lounas pietarilaiseen tyyliin

Khachapuri – gruusialaisen keittiön antimia

Olemme yleensäkin varsin huonoja shoppailijoita, eikä tämä reissu tehnyt siihen poikkeusta. Maatuskoja katselimme hiukan sillä silmällä, mutta oikeasti hyvännäköiset maatuskat olivat aika arvokkaita, eikä tavaran hamstraaminen kotiin loppupeleissä sitten kuitenkaan houkutellut. Ostokset rajoittuvat lapsille tuliaiseksi vietävään kaleidoskooppiin, johon ainakin äiti itse ihastui kovasti.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply