Suomi, Yleinen

Högsåra tarjoili saaristolaisidylliä parhaimmillaan

3.7.2017

Vapaa viikonloppu edessä, ja mieli halajaa telttailemaan jonnekin meren äärelle. Reunaehtoja on kuitenkin koko joukko, joten sopivan kohteen valitseminen on haasteellista. Aikaa ei ole käyttää kuin lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan, eikä jo lähtökohtaisesti lyhyttä reissuaikaa haluta rajoittaa yhteisalusaikatauluilla tai kovin kauas Turusta matkustamalla. Mikään ylikansoitettu telttapaikka ei myöskään houkuttele, vaan haluttaisiin mielellään ranta nuotiopaikalla vain omaan käyttöömme. Koska omaa venettä ei ole, niin autolla tai jalan on päästävä perille. Vaihtoehdoista Pähkinäinen, Nötö ja Kökar olisivat vaatineet lähdön jo perjantai-illalla, Seilissä telttailu ei ole sallittua ja Örön oletetut väkimäärät eivät innostaneet, joten mahdollisia retkipaikkoja karsiutui eri syistä listaltamme pois. Jostain muistini syövereistä sain kaivettua tiedon, että Högsårassa olisi Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva pieni telttailualue. Asia varmistui Luontoon.fi-sivulta, ja sen jälkeen retkikohde oli valittu.

Högsåra sijaitsee Kemiönsaaren kunnassa noin 100 kilometrin ajomatkan päässä Turussa. Maanteitse pääsee melkein perille, mutta ihan viimeinen pätkä mantereelta saarelle kuljetaan lossilla. Lossimatka on vain 10 minuutin mittainen, ja lossi liikennöi väliä edestakaisin monta kertaa päivässä. Saaressa pärjää hyvin kävellen eli auton voi halutessaan jättää mantereen puolelle. Högsårasta löytyy jonkin verran ympärivuotista asutusta, kaksi vierasvenesatamaa sekä aikamoiseen maineeseen noussut Farmor’s Cafe.

Veneilijöistä ja Farmor’s Cafen vieraista poiketen meillä oli suunta saaren länsirannalle, Sandvikin alueelle. Lossirannasta matkaa Sandvikiin oli reilut kaksi kilometriä, ja koska me olimme tunkeneet retkeilykamat huolimattomasti vaan auton takakonttiin, päätimme mennä autolla perille asti. Jos rinkat olisivat olleet huolella pakatut, niin auton olisi voinut hyvin jättää mantereelle ja patikoida tuon parin kilometrin matkan lossirannasta Sandvikiin. Autollakin homma kuitenkin onnistui ongelmitta, ja tie perille asti oli hyvinkin ajokelpoinen. Myös viitoitukset olivat kunnossa.

Sandvikiin päästyämme tajusimme heti, että olimme tehneet retkipaikan suhteen hyvän valinnan. Rannalla ei näkynyt ristinsielua saapuessamme, eikä ihmisiä näkynyt sen paremmin koko viikonlopun aikana paria satunnaista piipahtajaa lukuun ottamatta. Teltan sai pystytettyä lähelle rantaa, ja mahdollisia telttapaikkoja olisi ollut useampia. Rannalta löytyi myös uudenkarhea nuotiopaikka, polttopuita täynnä oleva puuvaja sekä ulkovessa. On nämä kansallispuistoalueiden palvelut vaan aina upeita! Fasiliteetit olivat siis kohdallaan, ja ainoan miinuksen paikalle antaisin rannan leväisyydestä ja ilmeisesti levästä nousseesta hajusta. Kyse ei ollut sinilevästä, vaan ihan tavallisista levistä, jotka saaristoluontoon tietysti kuuluvat. Tiedä sitten, onko tuo edes mikään jatkuva ongelma vai korostuiko se visiittimme aikana matalasta vedestä johtuen. Sandvikin takana kohosi kolme tuulivoimalaa, jotka olivat tyynestä säästä johtuen pääosin aivan paikallaan. Kun pieni tuulenvire jossain vaiheessa kävi, erotti tuulivoimalan äänen muun hiljaisuuden keskeltä. Ei se häiritsevä ainakaan vähäisessä tuulessa ollut, mutta kuultavissa kuitenkin.

Mieli leväten nautiskelimme rannan hiljaisuudesta ja meren tyyneydestä. Etukäteen olin lukenut, että Sandvik voi olla tuulisella säällä aika suojaton, sillä tuuli pääsee puhaltelemaan siihen melkein jo avomereltä. Meille sattui kuitenkin käsittämättömän tyyni ilma, joten tuulesta ei ollut harmia. Lahti on ilmeisesti joutsenten suosiossa, sillä pääsimme seuraamaan joutsenien elämää rannalta käsin aamuin illoin. Parhaimmillaan näimme kerralla pitkälti yli kymmenen vedessä lipuvaa joutsenta. Etenkin joustenparien yhtäaikaiset lentoonlähdöt olivat komeaa katseltavaa. Harmi kyllä kameran akku oli unohtunut ladata ennen lähtöä, joten ainut toimiva kuvausväline oli puhelin, jonka zoomi ei taida ihan olla suunniteltu etäällä olevien lintujen kuvaamiseen. Tajusimme myös, että tällaisilla reissuilla kiikarit olisivat mukava lisävaruste.

Sunnuntaina pistimme teltan ja muut kamat takaisin pakettiin, ja siirryimme Högsåran kyläraitille saaren toiselle puolelle. Farmor’s Cafen ja lossirannan ympäristö ovat käsittämättömän viehättävää seutua. Idyllisiä saaristolaistaloja laitettuine pihoineen löytyy raitin molemmilta puolilta. Siinä hiekkatietä pitkin tepastellessaan voi itsensä helposti kuvitella johonkin näistä taloista elämään huoletonta saaristolaiselämää, jossa raparperimehua siemaillaan aina auringonpaisteisella terassilla. Tähän mielikuvaan eivät mahdu syysmyrskyt, kelirikot tai palvelujen vaikea saavutettavuus mantereella. Upeaa yhtä kaikki, että kylästä on pidetty näin hyvää huolta. Myös lossirannan vanhat venevajat sulattivat sydämeni.

Ja se Farmor’s Cafe – se oli maineensa veroinen. Kahvila oli pieteetillä sisustettu, palvelu oli ystävällistä ja kakut niin hyviä, että jäimme harmittelemaan, miksi emme leikanneet itsellemme isompaa palaa. Kakkupalojen lisäksi nautimme Farmor’s Cafessa myös aidon sisilialaisen kiviuunipizzan, joka on tämän kesän maukas uutuus.

Vahva suositus siis Högsåralle! Saari toimii niin päiväretkikohteena, veneilyetappina kuin pidempiaikaisena lomanviettopaikkana. Majoitusvaihtoja on muitakin kuin tuo telttailualue, jos metsäasketismi ei houkuttele.

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Heidi/Himomatkaajan Turinoita 9.7.2017 at 20:25

    Ihania saaristokuvia! Ja tuo munakas näytti myös varsin herkulta, mikään ei voita tulella valmistettua ruokaa!
    Mukavaa, ettei teille sattunut mitään hirmutuulta, olisi saattanut teltta saada kyytiä… Saaristoon pitäisi itsekin viikon päästä lähteä, kiitos tästä vinkistä! 🙂

    • Reply Katariina 9.7.2017 at 23:01

      Kiitos! Säät oli kyllä tosi suotuisat tuolloin, mutta toki niitä toisenlaisiakin tuulia on välillä koettu 🙂 Mukavia saaristopäiviä sinulle!

  • Reply Terhi /Fammo matkalla 12.7.2017 at 20:03

    Osuipa teille hieno, tuuleton viikonloppu, ne ovat olleet vähissä tänä kesänä. Högsåra on hieno paikka ja tuttukin, tytär oli siellä aikoinaan monena kesänä ratsastusleirillä. Ja nuo ihanat maisemakuvat!

    • Reply Katariina 12.7.2017 at 22:50

      Kiitos! Ensi viikolla olisi taas saaristoelämää luvassa, joten toivottavasti kelit ovat suotuisat silloinkin. Hyvää kesää sinulle!

  • Reply Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia 13.7.2017 at 14:40

    Ihania nuo saaristolaistalot ja jostain syystä tuo viimeinen kuva sykähdytti eniten! Teillä kävi hyvä tuuri niin säiden kuin oman rauhan suhteen.

    • Reply Katariina 13.7.2017 at 16:49

      Oli hyvä tuuri todella! Viimeinen kuva on noista myös minun suosikkini 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka 13.7.2017 at 19:32

    Tämä onkin, jostain käsittämättömästä syystä, jäänyt meiltä aina väliin, niin purjehtien kuin myöhemmin autolomilla.
    Laitanpa tämän nyt hetimmiten ensi kesän listalle – tämä kesä on jo täynnä 🙂

    • Reply Katariina 13.7.2017 at 21:30

      Onneksi on aina ensi kesä 🙂 Itse mietin, josko tuonne ehtisi vielä tänä kesänä toistamiseen, mutta hiukan sama ongelma vaivaa eli kalenteri on jo tosi täysi.

  • Reply Martta / Marrtan Matkassa 14.7.2017 at 17:23

    Kaunista <3 Ei oikein muuta voi sanoa! Ikävä kyllä tänä kesänä ei vielä onnistu nuo saaristoreissut, mutta toivottavasti jo ensi vuonna, pitkään olen halunnut päästä kiertämään noita saaria. Kiinnostuin heti tuosta ratsastusleiristä, mikäköhän talli mahtaa pitää leirejä tuolla ?

    • Reply Katariina 15.7.2017 at 22:12

      Ratsastusleiristä en valitettavasti tiedä yhtään mitään, mutta ehkä yllä kommentoinut Terhi tietää paremmin. Sen tiedän, että Högsårassa järjestetään paljon leirikouluja ja muita vastaavia, mutta siihen rajoittuvat tietoni tuolta saralta. Toivottavasti saat parempia vastauksia jostain muualta 🙂

  • Reply Emma / Mutkia matkassa 15.7.2017 at 11:38

    Högsåra oli minulle ihan uusi tuttavuus, olipa mielenkiintoista lukea siitä! Saaristoon pitäisi kesällä kyllä tehdä edes lyhyempiä viikonloppureissuja!

    • Reply Katariina 15.7.2017 at 22:14

      Lämmin suositus Turun saaristolle ylipäätään! Paljon löytyy hienoja paikkoja, ja monet niistä ovat saavutettavissa ihan losseilla tai yhteysaluksilla eli oma vene ei ole missään muotoa välttämätön.

  • Reply Pia / Lyhyenä hetkenä 15.7.2017 at 16:04

    Högsårassa on poikettu lapsuuden purjeshdusreissuilla moneen otteeseen, mutta sittemmin paikka on harmillisesti painunut unholaan. Olisipa mahtavaa päästä käymään siellä parinkymmenen vuoden tauon jälkeen! Voin hyvin kuvitella, miten sielu noissa merimaisemissa lepää.

    • Reply Katariina 15.7.2017 at 22:15

      Sinne vaan Högsåraan sitten sopivan ajankohdan tullen tsekkaamaan, ovatko paikat muuttuneet 20 vuodessa 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 16.7.2017 at 08:31

    No ompas tosissaan idyllisen näköinen paikka! Ihana Suomen luonto. Just nyt kun ei olla koko kesänä päästy Suomeen, tällaiset postaukset on kyllä ihania, vaikkakin ne lisää tätä ikävää. Parasta on juuri tuo rauhallisuus ja luonnonläheisyys.

    • Reply Katariina 16.7.2017 at 10:14

      Jos ikävä äityy liian pahaksi, niin mietit sitten vaan sitä Suomen kesän kääntöpuolta eli sadetta, tuulta, kylmyyttä ja kaikkia örkkejä hyttysistä punkkeihin 😉

    Leave a Reply