Suomi, Yleinen

Veneettömän kyydissä Jurmoon, Seiliin ja Brännskäriin

30.7.2017

Sinistä merta, kalliorantoja, suojaisia luonnonsatamia ja punaisia venevajoja. Horisontissa lipuu purjevene, joskus toinenkin, mutta ruuhkaksi asti veneliikennettä harvoin on. Saariston rauha, upeat merimaisemat ja suolaiset aallot tulevat iholle.

Saaristomeri on karkeasti Turun ja Ahvenanmaan välille sijoittuva tuhansien saarien rikkoma merialue. Veneilijälle Saaristomeri tarjoaa maisemien lisäksi lukemattomia reittivaihtoehtoja, runsaan määrän vierasvenesatamia ja erilaisia palveluja, mutta miten käy meidän, joilla omaa venettä ei ole. Toki merta voi ihaila mökkirannasta, ruotsinlaivan kannelta tai kaverin veneen kyydistä, mutta myös muita mahdollisuuksia löytyy. Saaristomerellä liikennöi iso määrä losseja, yhteysaluksia ja vesibusseja, jotka mahdollistavat saaristoelämykset myös veneettömälle kulkijalle. Kootusti yhteysalus- ja lautta-aikataulujen kimppuun pääsee tästä linkistä.

Kokosin tähän muutaman vinkin hienoista paikoista Saaristomeren alueelle, joihin pääsee myös ilman omaa venettä yhteysaluksen kyydissä:

Jurmo

Kauniin karu Jurmo sijaitsee noin 3,5 tunnin merimatkan päässä Nauvon Pärnäisistä, ja näin kesäaikaan Jurmoon pääsee ilmaisella Eivor-yhteysaluksella päivittäin. Aikataulu vaihtelee kuitenkin päivästä riippuen, joten lähtöajat kannattaa tsekata nettisivulta. Samaisella yhteysaluksella pääsee myös muun muassa Utöseen ja Nötöseen eli saarihyppelyäkin olisi tällä suunnalla mahdollista harrastaa.

Jurmosta löytyy mökkimajoitustakin, mutta me retkeilimme Jurmossa teltan kera. Telttailua varten on varattu erillinen alue Moringharu, joka sijaitsee sataman tuntumassa. Vaikka kävelymatka satamasta teltta-alueelle ei ole erityisen pitkä, niin reitti kulkee kivikkoista rantaa pitkin, joten taival teltta-alueelle ei ole kaikkein helppokulkuisin. Teltta-alue on äärimmäisen kaunis niemenkärki, johon tuulet pääsevät puhaltamaan monesta suunnasta suoraan. Tasaista nurmikenttää ei Jurmon teltta-alueelta löydy, vaan teltalle on löydettävä kolo katajapuskien ja kivien välistä. Moringharussa on nuotiopaikka ja polttopuita, kun taas ulkovessat, jätepiste ja kaivovesi sijaitsevat satamassa kävelymatkan päässä. Ainakin näin kesäaikaan satamassa toimii myös pieni kauppa ja kahvila, joten rinkasta mahdollisesti unohtuneet ruoka-aineet saa ostettua paikan päältä.

Jurmo kuuluu olevan lintubongarien suosikkisaaria, mutta vaikka lokkia ei tiirasta erottaisikaan, riittää saarella nähtävää. Jurmon kylästä löytyy lähes 200 vuoden ikäinen puukappeli, vanha tuulimylly sekä tiivis kyläyhteisö. Saaren itäkolkasta löytyvät taas ”munkinkehät”, joiden tarkoitusta ei tunneta, mutta joiden oletetaan liittyvän jopa 500 vuoden takaiseen asutukseen saarella. Lintujen lisäksi saarella on mahdollisuus myös muihin eläinhavaintoihin. Kylässä majailee laumallinen alpakoita, ja tyynenä iltana onnistuimme näkemään yhden saaren ympärillä kuulemma asustelevista 3000 hylkeestä. Ylämaan karjaakin kuuluu saarella laiduntavan.

Seili

Seilin saari sijaitsee Nauvon pohjoispuolella, ja on helposti saavutettavissa yhteysaluksella tai vesibussilla. Me matkasimme Seiliin Nauvon suunnasta Östern-yhteysaluksen kyydissä, ja viiden hengen (2 aikuista + 3 lasta) matka tuolle välille maksoi 21 €. Etäisyys Nauvon vierasvenesataman ja Seilin välillä ei ole pitkä, joten matka yhteysaluksen kyydissä kesti vain noin puoli tuntia. Seilistä Östern jatkaa matkaansa Rymättylään, joten kyytiin voi nousta yhtäläillä myös sieltä. Kesäaikaan Seiliin pääsee näppärästi myös Turun Aurajoesta Fanny-vesibussin kyydissä. Reissu Fannyn kyydissä maksaa yhteen suuntaan 20 €/aikuinen tai meno-paluuna 34 €/aikuinen.

Seili on kuuluisa historiastaan, sillä saari on toiminut aikojen saatossa sekä leprapotilaiden että mielisairaiden hoitopaikkana. 1600-1700-luvuilla saarelle tuotiin yli 600 leprapotilasta, osa väkipakolla. Mukaan piti ottaa oma ruumisarkku, sillä tiedossa oli, että saarelta ei palata elävänä. Seilin kirkon ympäriltä löytyy yhä puuristejä paikoista, joihin leprapotilaita on haudattu. Lepran hävittyä Suomesta Seiliin alettiin sijoittaa mielisairaita. Saaren nykyistä päärakennusta kutsuttiin tuohon aikaan hourujenhuoneeksi. Kirkkoon ja päärakennukseen on mahdollista päästä vierailulle, mutta meidän aikataulumme saarella oli sellainen, ettemme päässeet niitä sisäpuolelta näkemään.

Seili tarjoaa runsaasti majoituskapasiteettia niin vanhoissa kuin uudemmissakin rakennuksissa. Vaihtoehtoihin voi tutustua tarkemmin täällä. Telttailu Seilissä ei ole luvallista. Saaren palveluihin lukeutuvat muun muassa ravintola, opastukset ja saunomismahdollisuus.

Brännskär

Brännskär on tästä kolmikosta se, joka oli minulle entuudestaan täysin vieras kohde, ja pääsi siksi yllättämään ehkä kaikkein positiivisimmin. Brännskär on Nauvon eteläpuolella sijaisteva saari, jossa asuu ympärivuotisesti muutamia ihmisiä. Kesäaikaan Brännskärin vierasvenesatama tuo saarelle reippaasti väkeä, eikä se ole mikään ihme, sillä saari on todella viehättävä. Brännskär on vanha kalastajatila, jonka vanhoihin rakennuksiin ja niiden ympäristöön on rakennettu pieteetillä ja hyvällä maulla palveluja venelijöiden ja muiden kävijöiden käyttöön.

Saarelta löytyy kahvila, joka myy kahvilatuotteiden lisäksi ainakin myös lounasta ja savukalaa. Kahvilan viehättävyyttä lisäsi entisestään pihapiirissä vapaasti kuljeskelevat kanat. Lisäksi saarelta löytyy siistit ulkohuussit, kaksi varaussaunaa, kallion päälle rakennettu terassi omien eväiden syömiselle ja nuotiopaikka. Jos aika käy pitkäksi sataman liepeillä, niin saareen voi lähteä tutustumaan luontopolkua pitkin. Polun varrelta löytyy opastauluja, jossa esitellään niin saaren historiaa kuin kasvillisuuttakin. Erillinen uimarantakin löytyy pienen kävelymatkan päässä satamasta. Suurin osa saarelle tulijoista yöpyy veneissään, mutta myös mökkimajoitusta on rajoitetusti tarjolla.

Brännskäriin pääsee ilmaisella Nordep-yhteysaluksella. Nordep liikennöi nettisivulta löytyvän aikataulun mukaan, mutta se pysähtyy Brännskärissä ainoastaan, jos vuoro on tilattu pysähtymään saarella. Meidän Brännskärissä ollessamme varasin paikat yhteysalukseen edellisenä päivänä, ja samana aamuna soitin yhteysalukselle vielä uudestaan kuullakseni aluksen tarkan saapumisajan Brännskäriin. Mantereelta tultaessa Nordepin kyytiin hypätään Kirjaisten yhteysalussatamasta, jonne reissun jälkeen myös palataan.  Toinen Brännskärille operoiva yhteysalus on Cheri, jonka lähtöpiste on Nauvon Pärnäinen, mutta Cheri liikennöi selvästi harvemmin kuin Nordep.

Kyllä veneettömänkin siis kelpaa saaristossa liikkua, ja aivan upeita paikkoja löytyy yhteysalusreittien varsilta. Tervemenoa siis saaristoon vaan! Jos kesä on jo täyteen buukattu, niin saaristoon kelpaa kyllä matkata vielä syksymmälläkin.

 

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Heidi/Himomatkaajan turinoita 1.8.2017 at 12:14

    Kiitos tästä postauksestasi! Tästä sain tosi hyviä vinkkejä ensi kesälle. 🙂
    Ihastuin ikihyvikseni Kemiönsaaren saaristoon tänä kesänä ja kovasti mieli halajaisi Turun saaristoon.
    Erityisesti käynti Seilissä kiinnostaisi.

    • Reply Katariina 1.8.2017 at 12:55

      Kiva, jos vinkeistä on iloa! Seilin on kyllä hieno kohde, kun siellä yhdistyy luonto ja historia samaan pakettiin. Ja helppo saavutettavuus on tietty myös plussaa 🙂

  • Reply Emilia/Matkan varrella 1.8.2017 at 17:54

    Hyviä vinkkejä! Harvoin sitä tulee ajatelluksi että noin pitkälle saaristoon pääsee ilman omaa venettä. Taitaa olla myös aika paljon halvempi ja ekologisempi tapa nauttia saaristoelämästä kuin esim moottoriveneellä reissaaminen.

    • Reply Katariina 1.8.2017 at 19:12

      Totta tuo ekologinenkin ulottuvuus, hyvä pointti! Yhteysaluksilla pääsee tosiaan moniin saariin, ihan ulkosaaristoa (Kökar, Utö jne.) myöden.

  • Reply Emma / Mutkia Matkassa 3.8.2017 at 09:25

    Mulla oli näistä kohteista tämän kesän listalla Seili – nyt kun reissu oli tosiaan helppo toteuttaa suoraan Turun Aurajoesta seilaavalla laivalla. Jurmoon olen halunnut myös jo siitä lähtien kun kävin Utölla (http://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2016/11/22/saaristomeren-syleilyssa-uton-majakkasaari/) ja kuulin kaikkien Jurmossa käyneiden sitä kehuvan. Toivottavasti ensi kesänä!

    • Reply Katariina 3.8.2017 at 09:36

      Vau, upeita talvikuvia sulla Utöstä! Mä en ole jostain syystä päässyt vielä Utöseen saakka, vaikka Jurmo ja Nötö on Eivorin reitin varrelta koluttu. Olen näistä saarista samaa mieltä kanssasi, että ei niihin ole pakko mennä kesällä, vaan muinakin vuodenaikoina ne voivat olla ikimuistoinen (ja toki tuulinen) kokemus 🙂

  • Reply Stacy 4.8.2017 at 16:15

    Jurmossa olen ollut lintureissulla joitain kertoja. Silloin siellä oli hevosia. Hevoset päättivät ruveta laukkaamaan minua kohti ja minä pinkaisin saaren ainoaan metsikköön päästäkseni niiltä suojaan. Jurmossa pitäisi käydä taas joskus.

    • Reply Katariina 4.8.2017 at 17:54

      Hevosia mä en ainakaan muista Jurmosta, ja alpakatkaan eivät onneksi olleet aggressiivista sorttia 🙂

    Leave a Reply