Suomi, Yleinen

Kolme huiputettua päätä Saariselällä

26.8.2017

Ruska-aika tekee tuloaan, ja moni suunnittelee syksyn reissuja pohjoiseen. Vietin pitkän viikonlopun Saariselällä kesä-heinäkuun taitteessa, ja kolusin siellä useamman päiväpatikkareitin, jotka sopivat kaikki hyvin myös ruskaretkeilyyn. Tässä hiukan yhteenvetoa ja kokemuksia noiden kolmen tunturin valloitukselta.

Kaunispää (437 m)

Patikoinnit Saariselällä on helppo aloittaa Kaunispään valloituksella, sillä reitti sinne lähtee käytännössä Saariselän keskustasta. Jos löydät paikallisen kirkon eli Saariselän tunturikappelin, niin olet jo hyvin lähellä reitin alkupistettä. Siitä sitten vaan tossua toisen eteen ja pitkin hyvin opastettua reittiä kohti Kaunispään huippua. Matkaa huipulle on noin kaksi kilometriä eli mistään pitkästä reissusta tässä ei ole kyse. Jos kävely ei syystä tai toisesta houkuta, niin Kaunispään huipulle pääsee myös autolla ja talvella lisäksi hiihtohissillä.

Patikka ylös huipulle ei ehkä ole ihan kauneimmasta päästä, sillä ainakin keskikesällä siellä oli rakennustyöt käynnissä, eikä laskettelurinteiden pohjatkaan nyt ihan suurinta silmäniloa kesäaikaan ole. Yhtäkaikki pisteet Kaunispäälle helposta saavutettavuudesta ja tunturin päältä eri suuntiin aukeavista maisemista. Kun näkökentästään rajaa ulos kaivinkoneet ja kesäkuntoiset laskettelurinteet, niin huipulta kaikkiin ilmasuuntiin aukeava maisema on toki komea. Huipulta löytyy myös näkötorni, joten parhaat maisemat kannattaa käydä kurkkaamassa sieltä.

Kaunispään huipulla sijaitsee myös ravintola, joten Kaunispään retkeen voi yhdistää hyvin vaikka lounaan tai iltapäiväkahvit. Itse en osannut valita kumpaan taipuisin, joten valitsin molemmat. Sekä lohikeitto että munkkikahvit maistuivat molemmat herkullisilta. Lappaessani keittoa sisuksiini ravintolan radiosta paukahti yhtäkkiä soimaan Loirin Lapin kesä, ja yksin siinä istuessani melkein liikutuin siitä hetkestä maiseman ja musiikin keskellä. Lapin kesässä kun on samaan aikaan jotain niin kaunista ja jotain niin haikeaa.

Reitti alkaa ja päättyy läheltä tunturikappelia.

Iisakkipää (454 m)

Hiukan pidempää patikkaretkeä kaipaavalla suosittelen lämpimästi Iisakkipään reittiä. Myös tämä reitti lähtee ihan Saariselän ytimestä, täsmällisemmin sanottuna Santa’s Hotel Tunturin parkkipaikan liepeiltä. Iisakkipään huiputuksen sisällään pitävä reitti on seitsemän kilometrin mittainen kierros. Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa, ja minä kiersin sen vastapäivään. Vastapäivään kiertämisen etuna on se, että nousu tunturin huipulle tapahtuu rinteen loivemmalta puolelta. Huonona puolena puolestaan on se, että loppumatkasta kulkusuunta on kohti Saariselän keskustaa eli silmät osuvat auttamatta luontomaiseman lisäksi myös tähän ihmisen rakentamaan ympäristöön.

Iisakkipään reitti on hyvin merkattu, joten eksymismahdollisuutta ei käytännössä ole. Matkalla on säännöllisin välimatkoin opastauluja, jotka kertoivat tunturin florasta ja faunasta. Itse tykkäsin reitin maisemista kovasti. Alkumatkalla sai ihailla näkymää Kiilopään ja Pyhä-Nattasen suuntaan. Matkan edetessä kulkusuunta kääntyi kohti itää, jossa Urho Kekkosen kansallispuisto jatkui silmänkantamattomiin. Reitin varrelle osui myös Pääsiäiskuru, jossa oli heinäkuun alussa vielä lunta. Siinä riitti ulkomaalaisilla turisteilla ihmettelemistä, ja pitihän sitä tietysti itsekin sen verran reitiltä poiketa, että sai muutamat askeleet lumessa tarvottua.

Iisakkipään huippu on 454 metrin korkeudessa, joten osa reitistä ollaan puurajan yläpuolella. Reitin alku- ja loppupätkät puolestaan ovat havumetsää. Havumetsävyöhykkeen ja tunturipaljakan väliin jää matalaa tunturikoivua kasvava vyöhyke. Iisakkipään reitti oli hyvin pitkostettu ja porrastettu vaikeakulkuisimmilta osiltaan, joten kulkeminen reitillä ei ollut missään kohtaa hankalaa. Paras taukopaikka löytyy reitin alku- ja loppuosasta, jossa sijaitsee vuonna 2016 valmistunut Auroran päivätupa. Aurorasta löytyy sisätilat lämmittelyä varten sekä nuotiopaikka ja vessat ulkopuolelta. Näin hienoa taukopaikkaa en ole missään kansallispuistossa aiemmin nähnyt. Talvella reitti on kuljettavissa lumikengillä.

Reitti on hyvin ja selkeästi merkattu.

Tämän komeampaa päivätupaa olisi vaikea edes kuvitella.

Kiilopää (546 m)

Viimeisenä patikkareittinä esittelen Kiilopäälle kapuamisen, joka vaatii siirtymistä jollain kulkuneuvolla Saariselältä Kiilopään juurelle. Jollei omaa kulkupeliä ole käytössä, niin bussillakin pääsee tuon välin siirtymään. Kiilopään huiputus aloitetaan Kiilopään tunturikeskuksen liepeiltä, ja matkaa huipulle on noin kaksi kilometriä ja korkeuseroa noin 200 metriä. Reitti on helppokulkuinen pitkospuineen ja portaineen, ja vaikka nousu toki paikoin on hiukan jyrkkäkin, niin taukoja pystyy pitämään tarvittaessa matkan varrella.

Me kipusimme Kiilopäälle myöhään illalla, jotta pystyimme ihailemaan huipulla keskiyön aurinkoa. Vaikka sää oli poutainen ja kaunis, niin huipulla oli selkeästi kylmempää kuin lähtökorkeudessa, joten vaatetta piti lisätä matkan edetessä päälle. Ekstravaatteiden lisäksi reppuun kannattaa pakata myös retkievästä, jotta huipulta ei tarvitse kiiruhtaa nälissään ja janoissaan takaisin alas.

Maisemat Kiilopäältä ovat avarat joka suuntaan, joten kyllä siellä huipulla kelpaisi ympärilleen katsella ja ihastella koskematonta luontoa. Ja mainiosti sopi Kiilopää myös keskiyön auringon ihailuun. Olihan se jotenkin ihan hullua, että vaikka kello näytti yli puolen yön lukemia, auringon lämmin valo lankesi vielä tunturin rinteille. Pehmeän valon ja pitkien varjojen lisäksi ihastuin myös Kiilopäällä rinteillä elävään kitukasvuiseen Kiilopäänkoivuun, joka on tunturikoivun ja vaivaiskoivun risteymä.

 

Kiilopäänkoivu kasvaa maata pitkin

Nämä kolme tunturinhuiputusreittiä ovat siis helppoja päiväpatikkareittejä kenelle tahansa. Lisää vaativuutta ja pituutta vaelluksiinsa kaipaaville löytyy Saariselän ympäristöstä kuitenkin myös paljon vaihtoehtoja.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Laura / Kaiken Maailman Matkoja 30.8.2017 at 15:45

    Oi vitsi mitä kuvia, nyt tuli ihan ikävä takaisin noihin maisemiin!

    • Reply Katariina 30.8.2017 at 16:11

      Oli kyllä maisemat ihan kohdillaan 🙂 Mutta niin taitaa olla sulla siellä nykyisessä olinpaikassasi myös!

  • Reply Heidi/Himomatkaajan Turinoita 2.9.2017 at 12:16

    Aivan ihania kuvia! Appivanhemmat kävivät noilla seuduilla vuosikymmeniä ruskaretkellä, kunnes terveys ei enää antanut periksi. Nyt ymmärrän hyvin miksi kävivät!

    • Reply Katariina 3.9.2017 at 20:06

      Kiitos! Toisille tuntuu tarttuvan todellinen Lappi-kuume, ja sinne on päästävä säännöllisin väliajoin takaisin. Itsekin kyllä tykkään Lapin maisemista kovasti, mutta sen verran on kuitenkin matkaa etelästä pohjoiseen, että ihan jatkuvasti ei siellä voi käydä.

    Leave a Reply