Eurooppa, Yleinen

Varustautuminen vaellukselle: Case Fjällräven Classic

14.10.2017

Tässä postauksessa tarjoillaan varustevinkkejä useamman yön mittaiselle vaellukselle. Teksti perustuu tekemääni Fjällräven Classic-vaellukseen, mutta vinkit ovat sovellettavissa myös muilla vaelluksilla.

Rinkka ja sen paino

Pitkälle vaellukselle kantolaitteeksi tarvitaan rinkka. Rinkkoja löytyy joka lähtöön, joten hankkiessa kannattaa käydä retkeilykaupassa kokeilemassa eri vaihtoehtoja. Omaa nykyistä rinkkaani ostaessani olin tehnyt nettitutkinnan jälkeen varman valinnan siitä, minkä rinkan ostan. Kun laitoin kyseisen rinkan kaupassa selkääni, niin se tuntui kuitenkin aivan oudolta, ja päädyin lopulta täysin eri mallin ostamiseen.

Rinkan vetoisuus on vaikea kysymys, sillä rinkan tulisi olla riittävä tilava, mutta ei kuitenkaan liian iso. Itse vaellan nykyään kahden rinkan taktiikalla eli 1-2 yön retkillä käytän 46 litraista rinkkaa ja pidemmillä vaelluksilla 70 litraista rinkkaa. Itselleni tärkeitä ominaisuuksia rinkassa ovat monipuoliset säätömahdollisuudet, hyvä osastointi (ts. paljon taskuja ja lokeroita), juomarakkoyhteensopivuus, integroitu sadesuoja ja rinkan kevyt paino. Ja tietysti se, että rinkka istuu hyvin selkään.

Sen lisäksi, että omistaa hyvän rinkan, olisi hyvä osata myös pakata rinkka järkevästi. Useimmiten ongelmaksi muodostuu liian painava rinkka eli sinne on pakattu liikaa tavaraa. Fakta on joka tapauksessa se, että rinkka alkaa painaa selässä jossain vaiheessa vaellusta, joten jokainen gramma, jonka painosta saa viilattua pois, helpottaa vaelluksen suorittamisesta. Fjällräven Classicilla viilasin rinkan painoa enemmän kuin koskaan ennen, ja sain rinkan painon 14 kiloon ilman vesiä. Matkan edetessä tuo paino keventyi hieman, kun ruokaa kului. Monella vaelluksella olen tuskaillut rinkan painon kanssa, mutta nyt tuota ongelmaa ei isommin ollut. Classicin alussa törmäsimme nuoreen mieheen, joka oli lähtenyt reitille 26 kiloisen rinkan kanssa, ja hän joutui lopettamaan vaelluksen tuon painon takia jo alkuunsa. Kovasti pohditutti myös, että mahtoiko se pieni kiinalaisnainen, jonka rinkka painoi lähtöpunnituksessa 20 kiloa, ikinä päästä maaliin.

Punnitus ennen lähtöä: 14 kg

Isot retkeilytarvikkeet

Vaellukselle tarvitaan mukaan tietysti myös teltta, makuupussi, makuualusta ja retkikeitin. Näiden painoa kannattaa tarkkailla, sillä näistä kertyy helposti paljon kiloja kannettavaksi. Valitettavasti kevyimmät varusteet ovat yleensä myös niitä kalliimpia, joten ultrakevyitä kamoja ei ehkä ole mahdollista ostaa itselle ainakaan kertarysäyksellä. Hyvän vaihtoehdon ostamiselle antaa muuten myös varusteiden vuokraaminen. Vaelluskaverini on kokeillut Liiziä, ja se on toiminut mainiosti.

Minulla oli Fjällräven Classicilla mukana kolmen vuoden ajan untuvamakuupussi, ja se oli hyvä valinta. Epäilen, että kesäpussilla olisi tullut kylmä, sillä yön alimmat lämpötilat pyörivät hädin tuskin plussan puolella. Makuualustana minulla on käytössä ilmatäytteinen alusta, jonka R-lämpöarvo on matalanpuoleinen. Alustani sopii siis lähinnä vaan kesäkäyttöön, mutta se ajoi asiansa Classicilla kuitenkin hyvin. Hiukan silti kadehdin vaelluskaverini ihanan lämmintä, korkeamman R-lämpöarvon makuualustaa.

Telttana meillä oli mukana Fjällräven Akka 3, joka ei ole ihan teltoista kevyin, mutta koska saimme jaettua varustekuormaa kolmen naisen kesken, niin kyseisen teltan paino ei ollut kohtuuton. Akkan etuna oli iso absidi, johon saimme kolmen naisen rinkat hyvin sateelta suojaan. Kaikkein kylmimpänä ja sateisimpana iltana myös kokkailimme absidissa, vaikka retkikeittimen käyttöä teltan sisällä ei tulipalovaaran takia yleensä suositellakaan. Monilla muilla vaeltajilla oli meitä pienemmät teltat, mutta niissä majoittuikin sitten vain yksi tai kaksi henkilöä. Telttavalinnan suhteen sanoisin, että mahdollisimman kevyt teltta on hyvä, mutta jos huonon sään riski on huomattava, niin silloin matkaan kannattaa pakata hiukan painavampi teltta, jos lisäpainolla saa lisätilaa kamojen kuivana pitämiseen.

Retkikeittimiä Classicilla näkyi monia erilaisia, mutta meidän valintamme oli perinteinen Trangia kaasupolttimella. Retkikeittimen kaasut (ja muutkin polttoaineet) kuuluvat Fjällräven Classicin osallistumismaksuun, mikä on näppärää. Trangia ei ole keittimistä kevyin eikä pienin, mutta sen etu on keittimen itselleen tarjoama tuulensuoja. Välillä tuuli puhalsi vaelluksen aikana melkoisissa lukemissa, ja joillakin näytti olevan haasteita keittimiensä sytyttämisessä tuulisissa oloissa, mutta meillä Trangia syttyi aina ongelmitta.

Viimeisen yön telttakylä Kieronissa

Pikkusälä

Ilman karttaa, kompassia ja EA-pakkausta ei Fjällräven Classicille saa osallistua, ja ne ovat toki tärkeät tarvikkeet ihan millä muullakin vaelluksella.

Säästä riippuen mukaan kannattaa ottaa myös hyttysmyrkkyä (ei tarvittu), aurinkorasvaa (ei juuri tarvittu) ja aurinkolasit (oli tarpeen). Taskulampun jätin ihan viime tipassa rinkasta pois, sillä järkeilin, että pimeää on vain pari tuntia yössä. Kamera olisi ollut kiva, mutta siitä olisi tullut liikaa lisäpainoa, joten kuvailut tuli hoidettu kännykällä. Vaellussauvat jakoivat osallistujien mielipiteitä – osa piti niitä tosi kätevinä ja osa ihan turhina. Minä vaelsin melkein koko matkan sauvoilla, ja nekin, jotka eivät sauvoja muuten käyttäneet, ottivat ne esiin vesistöjen ylityksissä.

Kännykkä on Fjällräven Classicilla aika turha, sillä kuuluvuutta on vain alussa (noin 20 km lähdöstä) ja ihan lopussa (noin 3 km ennen maalia). Valokuvausvälineenä puhelin oli tosin näppärä. Itse pidin puhelinta vaelluksen ajan lentotilassa, ja akku kesti mainiosti maaliin asti. Varavirtalähteelle ei ollut minun tapauksessani tarvetta, mutta joillain kanssavaeltajilla sellaisia oli mukana.

Vaellussauvat tulivat erityiseen tarpeeseen jokien ylityksissä

Vaatteet

Tällä reissulla tajusin, että perusongelmani rinkan pakkaamisessa on ollut liika vaatemäärä. Classicilla mentiinkin sitten paljon vähemmällä eli mukana oli seuraavaa:

  • Sadekeliä varten: Goretex-takki ja -housut. Toimivat hyvin enkä olisi tarvinnut perinteisiä sadevaatteita mihinkään.
  • Vaellusvaatteet: 2 kpl t-paitoja, urheiluhousut, windfleece-takki, vaellusukkia ja alusvaatteita. Tällä setillä pärjäsi hyvin, joskin kahdesta t-paidasta toinen jäi kokonaan käyttämättä. Vaelsin siis koko reitin yhdellä merinovillaisella t-paidalla, ja uskokaa tai älkää, se ei edes alkanut haisemaan!
  • Ilta- ja yövaatteet: Merinovillainen kerrasto, hupullinen fleecetakki, villasukat, tuubihuivi ja hanskat. Tämäkin setti toimi hyvin, joskin hupullisen fleecetakin tilalle olisi ehkä ollut parempi ottaa hupullinen kevytuntuvatakki, sillä iltaisin oli aika kylmä.

Vaatteet olivat rinkassa omissa vedenpitävissä pakkauspusseissaan (eli päivävaatteet omassa pussissaan ja iltavaatteet omassaan). Näin järjestys pysyi hyvänä, ja vaatteiden kuivana säilyminen tuli tuplavarmistettua. Minulle yksi isoin oppi Fjällräven Classicilta oli se, kuinka vähällä vaatemäärällä sitä tosiaan pärjää, kun mukaan tulevat vaatekappaleet on vaan valinnut huolella.

Rinkan sisältö kotona suunniteltuna. Muutama tavara tästä vielä karsiutui vielä ennen lähtöä, ja ruuat ja kaasu puolestaan tulivat päälle.

Kengät

Kengät on se yksittäinen vaellusvaruste, johon vaellus helpoiten kaatuu. Ellei jalat pysy kunnossa, on vaelluksen jatkaminen vaikeaa tai jopa mahdotonta. Sopiviin kenkiin kannattaa siis panostaa. Pikkuretkiä voi toki tehdä ihan lenkkareilla tai vaikka kumisaappailla, mutta jos suunnitelmissa on useamman päivän vaellus epätasaisessa maastossa, tulevat vaelluskengät, mielellään Goretex-kalvolliset, kyllä tarpeeseen.

Vanha ja viisas ohje on, että kengät täytyy ajaa kunnolla sisään ennen pitkää vaellusta. Toisaalta vaelsin Fjällräven Classicin kaverin kanssa, joka lähti reissuun suoraan laatikosta otetuilla kengillä. Eivätkä kengät aiheuttaneet hänelle mitään ongelmia! Minä taas vaelsin pari vuotta vanhoilla, hyvin sisään ajetuilla kengillä, ja nämä kengät aiheuttivat minulle isoja ongelmia. Ekan rakon sain viiden kävellyn kilometrin jälkeen, ja loput 105 kilometriä vaelsin molemmat jalat rakkolaastareihin ja urheiluteippiin pakattuna. Kipu oli paikoin aikamoinen. Nyt kun vaelluksesta on kulunut kaksi kuukautta, niin jalat ovat pikkuhiljaa palautuneet normaaliin kuosiin. Oma teoriani on, että alkumatkan rakot johtuivat siitä, että laitoin vaelluskenkään kaksi vaellussukkaa, niin kuin pitkillä vaelluksilla suositellaan. Aikaisemmin olen kuitenkin aina käyttänyt vain yhtä sukkaa, joten ehkä kenkäni oli liian ahdas tälle kahden sukan taktiikalle. Loppumatkasta tilanteen teki entistä hankalammaksi vaelluksen aikana turvonneet jalat.

Hyvin vaelluskenkien lisäksi pitkälle vaellukselle kannattaa ottaa mukaan Crocsit tai muut kevyet vaihtokengät, jotka saa vaihdettua iltaisin leirissä jalkaan. Voi sitä ihanaa tunnetta, kun vaelluskengät sai vaelluspäivän päätteeksi pois jalasta, ja kevyet ja mistään puristamattomat Crocsit tilalle.

Tässä surullisen kuuluisat vaelluskenkäni, jotka eivät tehneet jaloilleni hyvää.

Ruoka ja juoma

Fjällräven Classicilla ruuat kuuluvat osallistumismaksuun, joten vaeltajan ei välttämättä tarvitse miettiä ruokia etukäteen. Järjestäjä tarjoaa pakastekuivattuja ruokapusseja ja leipää. Pussiruokiin saa täydennystä myös matkan varrelta, mutta leipää saa vain lähdöstä.

Nämä pussiruuathan ovat siis lähtökohtaisesti ihan hyviä ja makuvaihtoehtoja on paljon, mutta ainakin meidän porukassa pussit alkoivat tökkimään monella aika nopeasti. Jos epäilet, että näin voi käydä, niin ota mukaan myös jotain omaa ruokaa, sillä ilman ruokaa ei vaelluksella pärjää. Me koitimme syödä kunnon aterian kolme kertaa päivässä eli aamulla, lounasaikaan ja illalla. Muutamana iltana oltiin kuitenkin niin loppu, että ei jaksettu enää kokata, mikä oli todella huono ratkaisu. Jos illalla ei syö kunnolla, on energiat seuraavana aamuna tosi alhaalla eikä pelkkä aamupala kompensoi tilannetta. Itseä ei siis koskaan saisi ajaa vaelluksella niin loppuun, ettei omasta ruokahuollosta jaksa huolehtia kunnolla.

Pikkunaposteltavaa kannattaa myös ottaa mukaan, sillä päivän mittaan on hyvä syödä jotain pientä aterioiden välissä. Minulla oli joka päivälle oma napostelupussi, jossa oli pähkinöitä, suklaata ja välipalakeksiä. Myös energiageeliä oli mukana, mutta ne jätin tyhmästi syömättä.

Syömisen lisäksi myös juominen on vaelluksella todella tärkeää. Fjällräven Classicilla oli luonnonvettä saatavilla hyvin, joten isoja määriä vettä ei tarvinnut kantaa mukana. Itse käytän vaelluksilla juomarakkoa, mutta monet hoitivat juomisensa ihan juomapulloilla. Oli tapa mikä tahansa, on tärkeää juoda säännöllisesti ja riittävästi. Itse en selkeästi onnistunut tässä Classicilla, mutta tajusin sen valitettavasti vasta maalissa, kun näin turvonneen naamani ekaa kertaa peilistä.

Pussiruokaa lounaaksi (ja aamiaiseksi ja illalliseksi).

Löytyykö ruudun siellä puolella vinkkejä pidempien vaellusten varustevalinnoille?

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Stacy Siivonen 16.10.2017 at 12:31

    Minun rinkkani paino oli 22 kg ja se oli aika äärimmäistä. Silloin ei, tosin, ollut aietta raahata sitä pitkiä matkoja maastossa. Lihakset kipeytyivät aika välittömästi heti ensimmäisissä koitoksissa. Märkä on ongelma, kun mitään gore-texiä ei ole olemassakaan, mikä mahtuisi mun läskieni ympärille ja muutenkin suhtaudun sivarikalvotuotteisiin nihkeästi. Ehkä ne ovat vuosien mittaan muuttuneet paremmiksi, mene tiedä. Rinkkana on ALICE eli ”Liisa” suoraan läntisestä arvoyhteisöstä. Itätrolli aina on kriittinen läntistä arvoyhteisöä kohtaan, tällä kertaa kritiikkinä on se, että Liisan läppä on vähän pieni. Savotta Yukon on makuupussi ja Eureka Spitfire on teltta. Telttaa käytän harvoin, koska kammoksun veden tiivistymistä ulkotelttaan, joten pyrin aina laavulle. Jalassa on tietysti retkikeittimet, ne minulla oli Amazoniassa, siis kumpparit. Minä myös tykkään ottaa mukaan pikkuiset lipokkaat esimerkiksi yöllistä vessareissua varten. Villaa tietysti kaikkialla. Kosteushan se on ongelma kaikkialla.
    Mä en tykkää sivareista sikäli, kun niissä kamoissa on vetoketjuja. Kuten tiedät, kun vetoketjullinen tasku hajoaa, niin se on käyttökelvoton, joten ainoa, missä saa vetoketju olla on makuupussi. Muutenkin sivarikamppeissa se näyttäminen on tärkeämpää kuin toimivuus, mutta en minäkään ole immuuni silmäkarkille. Mitä tulee varustusten painoon, niin tekee retken vaikka Dragsvikin asemalle ja katselee, kuinka Uudenmaan prikaati kantaa täyspakkauksiaan, pienet, hennot naisetkin. Mahtaa siinä hernekeittoa kulua.

    • Reply Katariina 17.10.2017 at 11:26

      Voin kuvitella, että 22 kilossa on on kantamista. Pienillä matkoilla jokainen gramma ei tietty ole niin tarkka kuin pidemmillä taipaleilla, mutta painaa se rinkka toki lyhyemmilläkin matkoilla. Mulla on ihan hyviä kokemuksia kalvovaatteista, mutta ehkä en vaan tiedä paremmasta 🙂 Toki ne hiostavat, mutta ei mulla ainakaan sellaisessa mittakaavassa, että hermo menisi.

    Leave a Reply