Maailma, Yleinen

Blyde River Canyon: Toisenlaista Etelä-Afrikkaa Krugerin jälkeen

11.11.2017

Kun safari Krugerin upeassa kansallispuistossa oli takana (postaukseni Krugerista täällä ja täällä), oli aika siirtyä ihmettelemään, miltä Etelä-Afrikka näyttää kansallispuiston ulkopuolella. Seuraavat pari päivää vietimme Blyde River Canyonin tuntumassa, ihaillen maisemaa niin kanjonin pohjalta kuin parammillaan lähes kahden kilometrin korkeudesta. Blyde River Canyon sijaistee Krugerin kansallispuiston länsipuolella, Mpumalangan maakunnassa. Kyseessä on maailman kolmanneksi suurin kanjoni ja suurin vihreää luontoa tarjoava kanjoni. Tukikohtamme alueella sijaitsi Hoedspruitin kaupungissa (postaus hotellistamme täällä), josta käsin teimme päiväreissuja lähiympäristöön. Lisäksi kotiin lähdön lähestyessä ajoimme kanjonialueen kuuluisaa Panorama Routea pitkin Hoedspruitista Dullstroomiin.

Blyde River Dam

Krugerissa maisema oli ollut pääosin tasaista, joten Blyde Riveriä lähestyessä vuorten ilmaantuminen näkökenttään muutti maiseman totaalisesti. Vaikka etäisyys Krugerista Blyde Riverille ei ole linnuntietä kuin joitakin kymmeniä kilometrejä, ei asiaa maiseman perusteella uskoisi todeksi. Kanjonin seinämien sedimenttikerrostumat toivat mieleen Grand Canyonin, ja helpompi olisi ollut kuvitella olevansa Arizonassa kuin Afrikassa.

Ensimmäisen kosketuksemme kanjoniin otimme joelta käsin. Blyde Riverin padon lähesyydessä pääsee veneretkelle kanjoniin. Veneen kyydissä lipuen kelpasi ihastella ympäröivän kanjonin seinämiä ja sen paikoin varsin vehreääkin kasvillisuutta. Veneretken opas esitteli innostuneesti kanjonin rinteillä kasvavien puiden monimuotoisuutta ja puiden erilaisia käyttötarkoituksia ravinnosta myrkynlähteeseen.

Krugerin kaltaista eläinpaljoutta veneretki ei sentään tarjonnut, mutta muutamia bongauksia saatiin joellakin tehtyä. Krokotiileja makoili tyytyväisinä rannoilla, apinoita hyppi puissa ja virtahepoja uiskenteli matalassa rantavedessä. Leopardikin kanjonin rinteillä kuulemma asustaa, mutta sellaista tuuria meillä ei sentään ollut, että olisimme sen bonganneet.

Kuivasta vuodenajasta huolimatta kanjonin rinteet vihersivät.

Kanjonin seinämien sedimenttikerrostumat toivat mieleen Grand Canyonin. Kuvassa näkyy myös pato.

Osa kuuluisaa Three Rondavels-kivimuodostelmaa joelta päin nähtynä.

Jossain näillä main majailee kuulemma alueen leopardi, mutta sitä emme onnistuneet näkemään.

Onko tuossa apinan kasvot?

Tyytyväinen ja hyvin maastoutuva krokotiili rantavedessä.

Tässä muutama virtahepoyhdyskunnan jäsen.

Ihan lähelle virtahepoja ei saanut venellä mennä, sillä virtahevot voivat suutuspäissään kaataa veneitä. Zoomilla pääsi kuitenkin kohtuullisen lähelle näitä hienoja elämiä.

Three Rondavels

Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kanjonin länsireunaa myötäillen etelää kohti. Reittiä, joka kanjonin suuntaisesti kulkee, kutsutaan Panorama Routeksi, ja se todella tarjoilee upeita panoramamaisemia matkan varrella. Panorama Routen varrella on lukuisa määrä erilaisia näköalapaikkoja ja muita nähtävyyksiä, ja yksi päivä ei millään riitä niiden kaikkien näkemiseen. Koska meillä oli aikaa vain yksi päivä, niin valitsimme matkan varrelta muutaman pysähdyspaikan. Ekan stoppimme pidimme korkealla sijaitsevalla maisemapaikalla, josta pääsi näkemään Three Rondavels-kivimuodostelmat lintuperspektiivistä. Vaikka aamupäivän usva vielä hiukan sumensi näkyvyyttä, oli maisemat Three Rondavelsille ja kanjonin pohjalle todella hienot.

Kaupustelua Panorama Routen maisemapaikoilla rajoitetaan vahvasti, ja ainoastaan paikalliset käsityöläiset saa myydä niillä tuotteitaan. Sen verran halusimme tukea paikallisväestöä, että ostimme Three Rondavelsin parkkipaikalta valtavan mahonkisen virtahevon. Virtahepo on toki upea matkamuisto, mutta viisikiloisen puumötikän kuskaaminen käsimatkatavarassa Etelä-Afrikasta Suomeen onkin sitten ihan oma, eikä täysin simppeli, tarinansa.

Three Rondavels ylhäältä päin nähtynä. Aamu-usva heikensi näkyvyyttä hiukan.

Paikallinen nainen valmistaa puuelämiä myyntiin Three Rondavelsin maisemapaikalla.

Bourke’s Luck Potholes

Seuraava stoppimme sijoittui Bourke’s Luck Potholes-maisemapaikalle. Täällä kanjonimaisemaa pääsee ihailemaan kanjonia ylittäviä siltoja pitkin, ja pieniä vesiputoksiakin alueelta löytyy. Mieleenkiintoisinta tällä paikalla olivat kuitenkin nuo potholet (suomeksi hiidenkirnu kenties) eli kummalliset sylinterinmuotoiset kuopat kanjonin seinämien reunoilla. Potholet ovat muodostuneet kahden tuossa paikassa toisensa kohtaavan joen voimasta vuosituhansien saatossa.

Potholeille on pieni kävelymatka parkkipaikalta ja korkeuseroa on jonkin verran, joten ihan hepposimmilla sandaaleilla ei tänne kannata lähteä.

Panorama Routen nähtävyyksistä omaksi ykkössuosikikseni nousi tämä pothole-alue johtuen varmaan siitä, että en ollut koskaan aikasemmin nähnyt mitään vastaavaa.

Pieniä vesiputoksia pothole-alueella.

Ja sitten siitä potholeja!

Alueella oli useampi kanjonin ylittävä silta, joilta maisemaa kelpasi ihastella.

Berlin Falls

Panorama Routen varrella on monia vesiputouksia, ja niistä meidän reittimme varrelle parhaiten osui Berlin Falls. Kuvista päätellen Berlin Falls ei ehkä ole alueen vesiputouksista vaikuttavin, mutta meille se sai tällä kertaa aikataulusyistä riittää. Koska takana oli pitkä kuivakausi, ei vedenvirtaus putouksessa tosiaan ollut kovin suurta, mutta ihan näkemisen arvoinen tuo vesiputous ja sitä ympäröivä maisema kuitenkin oli.

Vettä vain vähän, mutta hieno maisema silti.

God’s Window

Viimeinen pysähdyspaikkamme Panorama Routella oli suosittu God’s Window-maisemapaikka. Tuota jumalan ikkunaa oli hehkutettu monessa lähteessä Panorama Routen ykkösnähtävyytenä. En tiedä, oliko ennakko-odotuksemme liian kovat vai mistä kiikasti, mutta meihin God’s Window ei tehnyt suurta vaikusta. Toki näköalapaikalta avautui avara maisema, mutta mielestämme olimme nähneet kiinnostavampia ja vaikuttavampia maisemia reitin varrella jo aikaisemmin. No, nämä ovat varmaan niitä klassisia makuasioita. Maisemiensa lisäksi God’s Window tunnetaan sademetsätyyppisestä luonnostaan. Monenlaista luontoa olimme Etelä-Afrikan matkallamme jo nähneet, mutta tämä oli eka sademetsä, mikä tuli eteen. Henkilökohtaisesti vaikutuin enemmän sademetsän jännistä kivistä ja kasveista kuin God’s Windowin maisemista.

Maisema God’s Windowilta oli avara, mutta jätti meidät silti kylmäksi.

God’s Windowin alueen sademetsää.

Sellaisia olivat kokemuksemme Blyde River Canyonin alueella. Hienoa seutua kaikki tyynni, joten jos tuolla suunnassa liikkuu, niin nämä huudit kannattaa kyllä käydä katsastamassa. Panorama Routen tie oli hyväkuntoista ja helppoa ajaa, joten omatoimimatkailu alueella onnistuu hyvin. Toki paljon tuolla näkyi myös turisteja kuljettavia minivaneja ja busseja, joten pakettiratkaisujakin varmasti löytyy. Reitti itsessään on ilmainen, mutta jokaiselle nähtävyydelle maksetaan pieni sisäänpääsymaksu (10-50 ZAR/hlö).

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Kohteena maailma / Rami 13.11.2017 at 10:17

    Toipa mukavia muistoja mieleen nämä paikat! Itse olen käynyt noissa vuonna 2010, joten alkaa olemaan siitäkin reissusta jo aikaa. Samat sanat God View’sistä, kyllä nämä Potholesit (voisi olla hiidenkirnu suomeksi) vei voiton 🙂 Three Rondavels näyttää kauniilta tuollaisessa sumussa, sitä se toki oli myös kirkkaalla säällä. Upeat maisemat kerta kaikkiaan ja ilman muuta kannattaa nämä yhdistää Krugerin kansallispuistoon!

    • Reply Katariina 13.11.2017 at 19:59

      Kiva, että myös sinä olet tykännyt näistä maisemista! Ja helpottavaa kuulla, että God’s Windowin viehätysvoima ei ole auennut kaikille muillekaan. Olin etukäteen lukenut siitä vain kehuja ja sitten paikanpäällä iski ihan epäusko, että tässäkö se sitten olikin. Ehkä hiidenkirnu tosiaan olisi hyvä käännös. Itsekin sitä tapailin, mutta sitten aloin epäilemään, että onko potholen ja hiidenkirnun syntymekanismi eri. Mutta eiköhän se ole riittävän lähellä, että tuota suomennosta uskaltaa käyttää 🙂

  • Reply Suunnaton 14.11.2017 at 07:45

    Olipa kiva vinkki, kiitos! Olen pohtinut hyviä kohteita Krugerin läheltä, ja tämä voisi olla juuri sellainen!

    • Reply Katariina 14.11.2017 at 11:44

      Blyde River Canyon sijoittuu näppärästi Krugerin ja Johannesburgin väliin, joten jos lennot on Johannesburgiin (niin kuin ne yleensä on), niin tämä alue on kätevä yhdistää Krugerin reissuun.

  • Reply Henna / Kulkutautiset 17.11.2017 at 20:19

    Etelä-Afrikka on ihan mahtava maa, ja niin iso ja monipuolinen, että siellä voisi varmastikin reissata kuukausien ajan kyllästymättä! Me nimittäin kiertelimme siellä kuukauden verran, mutta nämä maisemat jäivät kokonaan näkemättä. Kauniita kuvia, ehkäpä mekin seuraavalla reissulla päädymme ihailemaan näitä näkymiä. Ja pitäähän maailman kolmanneksi suurin kanjoni käydä katsastamassa kun suurin ja toiseksi suurin on jo nähty! 😄

    • Reply Katariina 17.11.2017 at 22:01

      Ihan sama fiilis mulla, vaikka mun Etelä-Afrikan ihastus perustuu paljon lyhyempään reissuun kuin sinulla. Tuli fiilis, että maa on monipuolisuudessaan niin upea, että sinne pitää ehdottomasti päästä vielä monta kertaa uudelleen. Etäisyydet on kuitenkin sitä luokkaa, että kaikkea ei saa hetkessä haltuun. Kapkaupunki on mulla seuraavaksi tähtäimessä. Missä päin Etelä-Afrikkaa te kiertelitte kuukauden aikana?

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures 18.11.2017 at 19:42

    Oioi, kylläpä niin haluaisin Etelä-Afrikkaan takaisin! Ja seuraavan kerran jos ja kun sinne suuntaan, pitää kyllä matka-aikaa olla ruhtinaallisesti, että pystyisi reissaamaan näissä kaikissa upeissa kohteissa! Mikä oli muuten ehdoton suosikkisi Etelä-Afrikassa?

    • Reply Katariina 18.11.2017 at 20:32

      Sama homma Etelä-Afrikkaan ois kova hinku uudestaan 🙂 Ja jos vaan jotenkin saisi järjestymään, niin pidempi matka-aika tulisi ehdottomasti tarpeeseen. Samaan syssyyn olisi kiva niputtaa myös Namibia, mutta sitten reissuaikaa pitäisi kyllä olla entistä reippaaminen. Jos pitää ykkösuosikki valita, niin kyllä se oli sitten Krugerin safari. Se eläinpaljous ja villieläinten keskelle pääseminen oli vaan sellainen kokemus, että sitä on vaikea edes verrata mihinkään muuhun.

    Leave a Reply