Eurooppa, Maailma, Yleinen

Virtahepo repussa, sakot lentokentällä ja muut matkailumokat vuosimallia 2017

5.1.2018

Aina ei matkallakaan mene kaikki putkeen, joten listasin tähän erimoisia sattumia, joita kohtasimme reissuillamme vuonna 2017. Onneksi mitään varsinaisen kamalaa ei tapahtunut, mutta jonkinmoista jännitystä, harmistusta ja hampaiden kiristelyä nämäkin mokat ovat aiheuttaneet. Ja syypää näihin kaikkiin kömmäkdyksiin löytyy joko allekirjoittaneesta itsestään tai omien perheenjäsenten joukosta, joten vastuu näistä on kannettava selkä suorana. Mutta ottakaa te muut opiksi kuitenkin, älkääkä tehkö perässä.

Pyssy, iso metalliavain ja virtahepo käsimatkatavaroissa

Viime kesän Kappadokiaan matkalla olimme juuri saaneet ruumakamat tsekatuiksi Helsinki-Vantaalla sisään, ja kääntäneet nenämme kohti turvatarkastusta, kun yksi pojista ilmoitti ylpeänä, että hänellä on Nerf-pyssy mukana omassa repussaan. Koska pyssy on lapselle rakas, ei sitä hennottu heittää roskiin, ja koska ruumalaukut olivat jo hävinneet lentokentän uumeniin, ei jäljelle jäänyt muita vaihtoehtoja kuin marssia pyssyn kanssa turvatarkastukseen. Onneksemme pyssy ei aiheuttanut hämminkiä sen paremmin Helsingissä, Kiovassa kuin Turkin lukuisissa läpivalaisuissa, joten selvisimme pyssyepisodista ongelmitta. Sen verran lapsi kuitenkin turvatarkastuksia jännitti, että totesi matkan jälkeen, että ehkä on parempi olla ottamatta pyssyä reissuille jatkossa mukaan. Ihan hyvä idea, sanon minä. Ainakin matkustaessa maassa, jossa terroristi-iskut ovat valitettavan yleisiä ja turvatarkastuksia on sen takia tiuhaan tarjolla.

Koska pyssyn kanssa sujui mutkattomasti, lisäsimme vaikeuskerrointa samaisen reissun paluumatkalle. Toinen lapsonen halusi ostaa matkalta itselleen muistoksi ison, vanhan, metallisen avaimen jonkun sorttisesta antiikkikaupasta. Avaimella on pituutta sellaiset 30 senttiä ja painoa toista kiloa. Fiksuina ihmisinä kuljetimme avainta totta kai käsimatkatavarassa. Ei tullut sitten siinä vaiheessa mieleen, että tuollainen kookas metalliesine tulee kiinnostamaan virkailijoita joka ainoassa turvatarkastuksessa, joita paluumatkallekin siunautui useampia. Mikäs siinä, rattoisaahan se on purkaa käsimatkatavarat atomeihin jokaisessa turvatarkatuksessa ja esitellä avainta kivikasvoisille virkailijoille.

Joku voisi kuvitella, että tuosta reissusta olisi opittu jotain, mutta toisin kävi. Syksyiseltä Afrikan reissulta ostimme ison mahonkisen virtahevon. Virtahevolla on painoa viitisen kiloa ja mittaakin sen verran komeasti, että lapset ristivät eläimen Möhkäleeksi. Möhkälettä ei uskallettu kuljettaa kotiin ruumamatkalaukussa, sillä emme halunneet ottaa riskiä uuden perheenjäsenen rikkoutumisesta. Möhkäle täytti melkein kokonaan sen repun, jossa sitä kuljetettiin, ja tottahan se sai turvatarkastusvirkailijoiden huomion heräämään niin Johannesburgissa kuin välilaskukentällä Pariisissakin. Ylimääräinen seurustelu turvatarkastusvirkailijoiden kanssa jatkoi siis tälläkin matkalla.

Möhkäle saatiin turvatarkastusvirkailijoiden ihmettelystä huolimatta kunnialla Suomeen.

Päivämäärä ja kuukausi sekottuivat varauksessa

Grand Canyon on suosittu vaelluskohde, ja yön ylittäviä vaelluksia suunnittelevien pitää varata vaellus- ja yöpymisluvat kansallispuistoon jo hyvissä ajoin. Suosituimpina aikoina halukkaita vaeltajia on enemmän kuin päiväkiintiöt antavat myöden, joten olimme onnekkaita, kun saimme haluamamme reitin ja telttapaikat varattua itsellemme (näppärästi faksilla muuten). Ennen Grand Canyonin vaellusta yövyimme muutaman yön Las Vegasissa aikaeroa tasaamassa, ja viimeisenä iltana Las Vegasissa silmäilin Grand Canyonin varauspapereita läpi. Kylmä hiki alkoi virrata siinä vaiheessa, kun tajusin, että varauksemme oli tehty 2.1.2017 alkaen eikä 1.2.2017 alkaen niin kuin oli tarkoitus. Tuo tammikuun päivä oli tietysti mennyt jo aikoja sitten eikä meillä ollut siis seuraavalle päivälle varausta kansallispuistoon. Yritimme epätoivoisesti selvittää asiaa Las Vegasista käsin puhelimitse, mutta homma osoittautui hankalaksi. Epävarmuuden tilassa lähdimme kuitenkin seuraavana aamuna ajamaan kohti Grand Canyonia ja optimisteina ostimme matkan varrelta myös puuttuvat vaellustarvikkeet.

Perillä Grand Canyonissa saimme asian setvittyä kuntoon ja varauksen muutettua niille päiville, joille se alunperinkin oli tarkoitus varata. Pelastuksemme oli se, että kyseessä oli matala sesonki, eikä puisto ollut buukattu helmikuun alussa täyteen, joten rangerit pystyivät joustamaan tilanteemme suhteen. Jos jotain tästä opimme, niin ainakin sen, että monissa maissa kuukausi merkataan päivämäärämerkinnässä ennen päivämäärän numeroa eikä päinvastoin kuten Suomessa on tapana.

Varaussekoilusta huolimatta pääsimme vaeltamaan näihin upeisiin maisemiin kolmeksi päiväksi.

Sakot liikennerikkomuksesta 200 metrin ajon jälkeen

Saavuimme Johannesburgiin yölennon jälkeen, ja pitkä matkanteko ja lentokoneessa kevyesti nukuttu yö painoivat matkaajaa. Otimme vuokra-auton suoraan kentältä, sillä samana päivä oli tarkoitus ajaa vielä noin 400 kilometrin matka Krugerin kansallispuiston liepeille. Saimme vuokra-auton kentältä ongelmitta, ja astuimme auton kyytiin. Väärällä puolella ollut ratti ja vasemmanpuoleinen liikenne aiheuttivat kuskille hiukan aivotyötä, mutta pääsimme parkkihallissa sijaitsevasta parkkiruudustamme matkaan. Ensimmäiset ajometrit parkkihallissa kuluivat vääränpuoleisten hallintalaitteiden ihmettelyyn, ja ennen kuin pääsimme parkkihallista ulos, matkanteko tyssäsi poliisin pysäyttäessä meidät. Olimme ajaneet parkkiruudusta eteenpäin ehkä kaksisataa metriä tähän mennessä! Pysäytyksen syyksi poliisi ilmoitti, että emme olleet pysähtyneet hallin sisällä olevan stop-merkin kohdalla, ja siksi meidän tulee maksaa 1000 randin (noin 70 euroa) sakko. Stop-merkkiä emme olleet huomanneet, sillä keskittyminen meni ensimmäisten ajometrien aikana uuden auton toimintoihin ja vääräpuoleiseen ajotapaan tottumiseen. On siis täysin mahdollista, että stop-merkki on ollut, ja olemme vaan tyynesti ajaneet mateluvauhtia sen ohi. Silti tuntuu hiukan erikoiselta sattumalta, että poliisi on asemoinut itsensä päivystämään lentokentän parkkihallin juuri siihen osaan, mistä matkaväsyneet turistit lähtevät vuokra-autoilla liikkeelle.

Sen verran uskalsin väittää poliisille vastaan (ihmettelin tätä itsekin jälkikäteen), että hän päästi meidät eteenpäin sakkoja maksamatta. Inhottava fiilis uuteen maahan saapumisesta tuosta episodista kuitenkin jäi.

Tästä 200 metriä ja poliisi tarjoilee ekaa sakkoa. Etelä-Afrikassa autot näyttävät myös olevan niin isoja, etteivät ne mahdu edes kokonaan kuvaan 😉

Google Mapsin opastama keskellä turkkilaista unikkopeltoa

Turkin Kappadokiassa viihdyimme kesällä muuten hyvin, mutta uimapaikkojen vähäisyys harmitti etenkin lapsia. Yhtenä iltapäivänä lähdimme etsimään uimarantaa, josta olimme saaneet vinkin paikallisilta. Meillä oli tiedossa paikan nimi, ja koska Google Maps sen tunnisti, ja summittaisesti paikka näytti sijaitsevan kartalla sillä suunnalla millä pitikin, lähdimme autolla matkaan. Tunnollisesti ajoimme navigaattorin antamien ohjeiden mukaan vaikka tie kapeni kapenemistaan ja huononi huononemistaan. Vaikka epäilyksen siemen alkoi jossain vaiheessa itää mielessä, jatkoimme uskossa vahvoina sinnikkästi eteenpäin. Fiksumpi olisi kääntynyt takaisin viimeistään siinä vaiheessa, kun auton pohja raapi tien keskikohtaa toistuvasti ja heinä peitti ison osan kapeasta pikkutiestä. Me emme tietenkään luovuttaneet silloinkaan, vaan jatkoimme ajamista unikkopeltojen keskellä kilometrikaupalla. Jossain siellä peltojen keskellä törmäsimme maanviljelijään, jonka kanssa ei tietenkään löytynyt yhteistä kieltä, mutta hänen elekielestään pystyimme päättelemään, että uimapaikkaan ei todellakaan pääse sitä kärrypolkua pitkin. Ystävällinen maajussi piirsi meille uudet ajo-ohjeet uimapaikkaan, mutta eipä toimineet ne ohjeet navigaattoria tehokkaammin nekään, ja jäi uimiset siltä päivältä uimatta. Ikinä meille ei jälkikäteenkään selvinnyt, missä uimapaikka olisi oikeasti ollut, mutta ehkä muistamme tästä eteenpäin olla luottamatta sokeasti Google Mapsin kaikkitietävyyteen.

Samalla Kappadokian reissulla osallistuimme jeeppisafarille, josta tämä kuva on. Oma Google Maps-sekoilumme sen sijaan tapahtui ihan tavallisella henkilöautolla ja vielä selkeästi ankeammalla tiellä.

Suomi 100-juhlintaa ilman rekvisiittaa

Itsenäisyyspäivän vietimme viime vuonna Venetsiassa, vaikka kunnon suomalaisen olisi varmaankin ollut soveliampaa juhlistaa kotimaansa sadatta itsenäisyyspäivää oman maan kamaralla. Mutta minkäs teet, kun matkahullun ihmisen on pakko hyödyntää ylimääräiset vapaapäivät useimmiten reissaamiseen. Etukäteen olin suunnitellut, että otan vähintään Fazerin sinistä ja Suomen lipun matkaan mukaan, mutta lähtötohinoissa hyvät aikeet unohtuivat. Itsenäisyyspäivän aattona Facebook alkoi täyttyä hienoista kuvista ihmisten juhlavalmisteluihin liittyen, ja minä tunsin olevani melkein maanpetturi, kun olin ulkomailla ja vielä ilman minkäänmoista juhlarekvisiittaa.

Onneksi Suomen itsenäisyyspäivä oli tavallinen arkipäivä Venetsiassa, joten heti kauppojen aamulla auetessa olimme kolkuttelemassa liikkeiden ovia. Kirjakaupasta löytyi sinistä ja valkoista kartonkia sekä liimaa. Sekatavarakaupasta puolestaan nappasimme mukaan värintöntä pakkausteippiä ja varrellisen harjan. Hotellin respa lainasi meille ystävällisesti saksia ja viivotinta. Näistä aineksista syntyi juhlapäivän kunniaksi itse askarreltu Suomen lippu, jonka kanssa kiersimme Venetsiaa itsenäisyyspäivän ajan. Huonon kansalaisen fiilis helpotti, ja tempauksemme ansiosta ainakin muutama venetsialainen ja turisti sivistyivät kotimaamme merkkipäivän suhteen.

Harjanvarren ja teipin saimme ehkä söpöimmästä sekatavarakaupasta ikinä (ylhäällä oikealla). Gondolieerikin suostui poseeramaan meille askarrellun lipun kera (alhaalla oikealla).

 

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Ananas2go / Popot pogoillen 5.1.2018 at 22:59

    Google Maps, joo! Panepa vielä se ääni selostamaan! Minun piti osua Pariisissa rue de la Chapelle -kadulle. Kone ei ääntänytkään ”shapel”, enkä ollut millään tajuta, mikä ihmeen kalapelle minun sen mielestä piti löytää.

    • Reply Katariina 5.1.2018 at 23:19

      Joo, toi ääniohjaus on kyllä huippu! Musta sen ääntäminen on välillä ihan kotimaassakin hankalaa, saati sitten jossain muualla. Google Mapsin ja muitten navigaattoreiden aiheuttamista suunnistusongelmista saisi varmaan aikamoisen listan kasaan, kun alkaisi hiukan ihmisiltä kyselemään. Mä itse tykkään kovasti kartoista, ja mieluusti hankin aina reissukohteesta paperikartan, jonka avulla saan jonkinlaisen peruskäsityksen alueesta. Jos Google Maps sitten alkaa ehdottelemaan jotain aivan hullua, niin hahmottaa sitten edes suunnilleen, että nyt navigaattoriin ei voi luottaa. Mutta välillä kun iskee laiskuus, niin tulee mentyä pelkän Google Mapsin ohjauksessa, ja välillä silloin päätyy ihan mihin sattuu. Useimmiten se kuitenkin toimii loistavasti ja on käsittämättömän iso apu.

  • Reply Virpi/Hätälasku 7.1.2018 at 23:20

    Heh, aina sattuu ja tapahtuu kun reissussa ollaan. Itse olen kerran juuri ennen turvatarkastukseen menoa kaivanut lapsen repusta kasapäin sinne tungettuja keppejä, riskuja ym. Oli ollut lähtöä edeltävänä päivänä metsäretkellä ystävänsä kanssa ja ystävä oli antanut ”läksiäislahjaksi” hiukan selviytymistarpeita vähän pidemmälle retkelle jonne lapseni oli kertonut olevansa lähdössä. 😀

    • Reply Katariina 8.1.2018 at 18:11

      Onhan se hyvä varautua kunnolla, kun koskaan ei tiedä, mitä matkalla tulee eteen 🙂 Lasten logiikka on niin sympaattista 🙂

  • Reply Stacy Siivonen 8.1.2018 at 07:45

    Minä en juhlinut Suomen itsenäisyyspäivää mitenkään. Tietysti olin reissussa ja tietysti olin Suomessa, mutta sain neljän ahdistuskohtauksen putken, mikä johti sen toteamiseen, että kilpirauhaslääkitys on väärin ja käyn ylikierroksilla. A-luokan kysymys on sitten, että käynkö alikierroksilla sen takia, etten siedä jatkuvaa ahdistuneisuutta. Suomi-tunteet minulla on muutenkin laimeat, vaikka tunnen maan paremmin kuin useimmat muut tai ehkä juuri siksi. Itsenäisyyspäivänä osoitin mieltä ja tuli tämä alpakkagate, joka oli kaikkinensa todella absurdi, niin kuin Suomessa tiedotusvälineet ylipäätään aina.

    • Reply Katariina 8.1.2018 at 18:21

      Suomessa reissaamisen lisääminen on minulla tavoitteena tänä vuonna. Vähintään pari ulkomaanreissua voisi jättää väliin, ja keskittyä kotimaahan. Pidän Suomen luontoa upeana, vaikka se ei tietenkään ole sillä tavalla mahtipontinen kuin monissa muissa maissa. Just oltiin vajaa viikko Kainuussa ihmettelemässä lumimäärää ja ihastelemassa tykkylumisia puita. Hyviä reissuja sinulle tälle vuodelle 🙂

  • Reply Terhi 8.1.2018 at 10:29

    Minun mieheni repusta löytyi turvatarkastuksessa kokoontaitettava grillaushaarukka. Yhtään ei auttanut selitys, että se on repussa irtokoirien varalta. Säilytykseen jäi matkan ajaksi. Selitykseksi: oma koiramme oli juuri joutunut ison koiran uhriksi ja tikkejä jouduttiin ompelemaan useita.

    • Reply Katariina 8.1.2018 at 18:30

      Ei siis grillaushaarukoitakaan käsimatkatavaraan, homma selvä! Voin kyllä kuvitella, että turvatarkastuksissa takavarikoidaan mitä ihmeellisempää tavaraa, jota ihmiset tarkoituksella tai vahingossa yrittävät kuskata koneeseen. Tässä mainittujen lisäksi mulla on ollut ongelmia joskus ainakin Aalto-vaasin ja erinäisten reppuun unohtuneiden nesteiden kanssa.

  • Reply Ne Tammelat 9.1.2018 at 22:05

    Tutun kuuloista kohellusta! Aina vähän jotain pientä säätöä tuppaa meidänkin reissuille osumaan 🙂 Hienosti selvisitte kaikista ja noitahan on just hauskaa muistella jälkikäteen. Mieletön tuuri tuon Grand Canyonin kanssa, onneksi menit sielä paikan päälle.

    • Reply Katariina 10.1.2018 at 18:52

      Niinhän se on, että ei se ole reissu eikä mikään, jos ei vähän satu ja tapahdu 😉 Juu, ei edes mietitty, etteikö olisi ajettu joka tapauksessa Grand Canyonille. Ellei oltaisi saatu lupia useamman päivän vaellukselle (onneksi saatiin!), niin sit oltais tehty vaan päivävaelluksia, joihin ei tarvita lupia erikseen.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 10.1.2018 at 18:55

    Hauska osio tuo seikkailunne turvatarkastuksissa! Joskus Australiasta hetken harkitsin jättikokoisen wompatti-pehmoeläimen tuomista kotiin, mutta tulin sitten, aikuisena, asian tiimoilta järkiini ja sinne jäi, pehmoeläin.
    Hassuin matkatavara, jonka olen käsimatkatavaroissa kuljettanut, on monta kiloa saunakiviä! Isä oli vähän pitemmällä komennuksella Portugalissa ja asunnossa oli jostain syystä saunakin, mutta ei riittävästi saunakiviä ja kun sitten jonain viikonloppuna olin sinne menossa isää tapaamaan, niin kannoin hänelle kassillisen kiviä. Vanhanaikainen tukeva Marimekon kangaskassi kätki sisäänsä painavan kivikuorman mutta hyvin sen sai läpi Euroopan. Silloin70-luvulla, ei kyllä vielä taidettu edes läpivalaista käsimatkatavaroita.

    • Reply Katariina 10.1.2018 at 19:02

      Okei, nämä saunakivet vievät kyllä voiton meidän erikoisista käsimatkatavaroista 🙂 On siinä ollut kantamista! Sen verran on tainnut ajat muuttua, että kassillinen saunakiviä ei ehkä enää kulkeutuisi Suomesta Portugaliin käsimatkatavaroissa. Saattaisi tosiaan tulla ongelmia läpivalaisussa ja myös käsipakaasin painorajat saattaisivat paukkua yli 🙂 Kiitos, että jaoit tämän tarinan!

  • Reply Anna | Tämä matka 12.1.2018 at 08:24

    Aah… Google maps. Luotettava matkakumppani. Olet perillä …Kohteesi on oikealla. Ja siellä näkyy jotain pelkkää suota tms. 😀 : D Kuinkahan monta kertaa ollaan oltu ihan jossain muualla, kuin pitäisi.

    Tuosta poliisista. Ettei vaan olisi ollut kartuttamassa omaa virkistyskassaansa…?

    • Reply Katariina 12.1.2018 at 09:39

      Luulen nimenomaan, että kahvirahat olivat poliisilta (tai ”poliisilta”) vähissä, ja siksi hän oli asemoinut itsensä tuohon kyseiseen kohtaan. Mikään muu maksutapahan ei tietenkään kelvannut kuin käteinen. Onneksi ei kuitenkaan taivuttu painostuksen alla 🙂

  • Reply Rosa 12.1.2018 at 18:14

    Päiväykset ja kellonajat tuntuvat aiheuttavan sekaannusta matkustaessa. Ehkä se aikaerokin vaikuttaa, että sekoilee numeroiden kanssa. Hienoa, että pääsitte kansallispuistoon, vaikka varaus oli eri kuukaudelle!

    • Reply Katariina 12.1.2018 at 22:20

      Aikaero sekottaa kyllä pään, mutta tätä mokailua ei voi pistää sen piikkiin, sillä varaus oli tehty alkujaan jo koti-Suomessa monta kuukautta ennen reissua. Varmaan silloin oli joku muu pätevä syy numeroiden kanssa sekoiluun 🙂

  • Reply Hanneli / Duunireissaaja 12.1.2018 at 19:09

    Käsimatkatavaroissa hämmennystä aiheuttaa myös kynttilät, salamipötköt, magneetit ja teräsvahvikkeiset turvakengät. Tai ainakin niiden sisään tungetut johdot.

    Ja meitä vanhempia hämmensi erityisesti silloin, kun lapsi oli pakannut reppuunsa mukaan ainoastaan hernepusseja. Turhaan hämmennyimme, niiden kanssa saatiin monet heittoleikit aikaiseksi.

    • Reply Katariina 12.1.2018 at 22:22

      Erikoista tavaraa olette näköjään tekin lentokoneessa kuskanneet 🙂 Kiva, että hernepussit viihdyttivät. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla, että reissun päällä lapsi alkaa sitten kaipaamaan kaikkia niitä muita leluja, jotka eivät päässeet matkaan mukaan…

  • Reply Heidi/Himomatkaajan Turinoita 12.1.2018 at 22:08

    Näistä sattumuksista on mukava lukea, vaikka eivät ne ole varmastikaan mukavia juuri sattuessaan ollut. Voin vain kuvitella sen fiiliksen, kun leikkipyssy painaa ”kuumana” repussa. Onneksi kaikki meni paremmin kuin hyvin eikä poikanne aarretta tarvinnut jättää turvatarkastajien huomaan.

    • Reply Katariina 12.1.2018 at 22:25

      En tosiaan kauheasti pyssyilmoituksesta ilahtunut, mutta onneksi muovinen lastenpyssy ei sitten kuitenkaan ollut turvallisuusuhkaksi luokiteltava väline. En yleensä jaksa seurata, mitä lapset reppuihinsa reissuja varten pakkaavat, mutta ehkä jatkossa kannattaisi tehdä edes satunnaisia pistokokeita…

  • Reply Suunnaton 13.1.2018 at 10:55

    Olipa hauska postaus! Kiva lukea, millaisia kommelluksia muille on sattunut. Noiden päivämäärien kanssa saakin jenkeissä ym. olla tarkkana. Juuri edelliskesän Kanadan+USAn reissua suunnitellessani tarkastin kaikki päivämäärät sataan kertaan, että tulivathan ne nyt oikein päin. Ei mikään ihme, että niiden kanssa tulee sekaannuksia. Etenkin jos käyttää varaukseen faksia – aika hauska! 🙂 Pitääkin käydä etsimässä postauksesi Grand Canyonin vaelluksesta.

  • Leave a Reply