Eurooppa, Yleinen

Vittorio Veneto – jätä väliin ainakin talvella siesta-aikaan

24.4.2018

Kävimme tammikuun lopulla laskettelulomalla Dolomiiteilla, ja matkasimme määränpäähämme Cortina d’Ampezzoon vuokra-autolla Venetsiasta (aiemmat juttuni samalta reissulta löytyvät täältä ja täältä). Matkamessuilla käydessäni kyselin Italian turistitoimiston edustajalta, löytyykö Venetsian ja Cortinan väliseltä matkalta kiinnostavia paikkoja, joissa kannattaa poiketa ajon lomassa. Kovin hyvin kyseinen messuedustaja ei tuntunut aluetta tuntevan, mutta yhden paikan hän reitin varrelta muisti, ja suositteli lämpimästi meitä poikkeamaan Vittorio Venetossa, joka sijaitsee näppärästi aikalailla Venetsian ja Cortinan puolivälissä. No, mehän teimme työtä käskettyä, ja piipahdimme Vittorio Venetossa molempiin suuntiin ohi ajaessamme.

Epäonnistunut käynti nro 1

Menomatkalla Venetsiasta Cortinaan erkanimme moottoritieltä Vittorio Venetoon ohjaavien ensimmäisten viittojen kohdalta. Tämä oli virhe, sillä tämä liittymä vei kaupungin siihen osaan, jossa ei ole turistin näkökulmasta yhtään mitään mielenkiintoista. Ajoimme aluetta ympäri, emmekä ymmärtäneet yhtään, miksi matkamessujen edustaja oli kyseistä kaupunkia suositellut. Ei näkynyt ravintoloita, ei nähtävyyksiä, ei kauniita rakennuksia, ei mitään sellaista, miksi kaupunkiin olisi kannattanut ajaa. No, iso ja hyvinvarusteltu supermarketti kaupungin tuosta osasta kuitenkin löytyi, joten sieltä saimme tehtyä kaikki ruokahankintamme Cortinan päivien ajaksi. Ei mennyt siis tuokaan visiitti täysin hukkaan.

Palattuamme moottoritielle ja jatkettuamme matkaa kohti Cortinaa, huomasimme pian, että myös moottoritien seuraava liittymä ohjasi Vittorio Venetoon. Siinä vaiheesssa meille kirkastui, että olimme ilmeisesti vaan päätyneet väärään osaan kaupunkia. Päätimme ottaa uusintayrityksen paluumatkalla.

Epäonnistunut käynti nro 2

Kotimatkalla osasimme ajaa Vittorio Venetoon oikeasta moottoritien liittymästä, ja kaupunkiin saavuttuamme ympäristö vaikutti selvästi lupaavammalta kuin edellisellä visiitillä. Näköpiiriin ilmestyi vanhoja rappioromanttisen kauniita taloja ja pieni jokikin lipui menemään läpi kaupungin. Pistimme auton parkkiin, ja lähdimme toiveikkaasti vanhaan keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Toiveajatteluksi jäi kuitenkin se lounaspaikan etsintä, sillä koko kaupunki oli tyhjä. Totaalisen tyhjä. Näimme hädin tuskin yhtään ihmistä, yksikään kuppila ei ollut auki eikä kaduilla puhaltanut hyinen viima nostanut tunnelmaa sekään. Edes rapistuneen kauniit julkisivut ympärillämme eivät riittäneet nostamaan tunnelmaa.

Onni ei kääntynyt viinitiloillakaan

Vittorio Veneton alue on tunnettu Prosecco-viineistä, joten epäonnistuneen kaupunkivisiitin jälkeen totesimme, että piipahdamme jollain viinitilalla vielä ennen auton suuntaamista kohti Venetsian lentokenttää. Tripadvisorin mukaan Vittorio Veneton ykkösnähtävyys on hiukan kaupungin ulkopuolelta löytyvä viinitila, joten otimme seuraavaksi kohteeksemme sen. Maisema ympärillämme muuttui kumpuilevan kauniiksi viinipelloksi, talviasussaan tietysti, ja tunnelmamme alkoi kohoamaan epäonnistuneen kaupunkikäynnin jäljiltä. Ajattelimme, että jos hyvä tuuri käy, niin viinitilalta saattaisi saada jopa lounaan viinitilakierroksen päätteeksi. Mutta niin väärässä olimme jälleen. Usko alkoi loppumaan jo viimeisen ajokilometrin aikana, sillä alue vaikutti täysin kuolleelta. Tie kapeni kapenemistaan, mutta kyltit kertoivat meidän kuitenkin lähestyvän oikeaa paikaa. Viinitilan pihassa oli kuolemanhiljaista, mutta pienen odottelun jälkeen paikalle ilmestyi kaksi vanhaa miestä eväsleipiään nakerrellen. Sanaakaa englantia he eivät puhuneet, ja nopeasti toki tajusimme, että viinitilakierros jää haaveeksi. Emmekä me sentään niin nälkäisiä olleet, ettäkö olisimme yrittäneet päästä osingolle heidän eväsleivistään, joten lounas jäi tälläkin erää syömättä.

Muistimme kuitenkin, että ajomatkalla olimme kiinnittäneet huomiomme toisen viinitilan kyltteihin, jotka kertoivat kyseisen viinitilan olevan parhaillaan auki. Ehkä siis kuitenkin pääsisimme maistamaan paikallaista proseccoa pienen naposteltavan kera ja ostamaan muutaman pullon kotiin viemisiksi. Kurvasimme toivekkaana tämän viinitilan pihaan, ja hetkellisesti tilanne vaikutti lupaavammalta. Oli tasting roomia ja terassikalustetta eli tämä paikka ei selväskikään uinuisi talviunta samalla tapaa kuin lähes koko muu kaupunki. Todellisuus rävähti kuitenkin silmillemme, kun huomasimme tasting roomin ovessa lapun, jonka mukaan viinitila on parhaillaan suljettu siestan ajaksi. Jäi siis proseccot tälläkin erää maistamatta ja ostamatta.

Käyntimme Vittorio Venetossa eivät olleet siis erityisen onnistuneet, ja muille vinkkinä voisi todeta, että tämä seutu kannattaa jättää väliin talvisesongilla ja etenkin siesta-aikaan. Kesällä tilanne on oletettavasti aivan toinen.

Ja jottei lukija jää mieltä kalvavaan epätietoisuuteen siitä, että saimmeko me lopulta mistään lounasta tai tuliaisviinejä, niin kerrottakoon, että proseccot ostettiin lopulta proosallisesta venetsialaisen hypermarketin hyllystä, ja myöhäisen lounaan virkaa toimitti lentokentällä kiireessä syöty valmissalaatti.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply