Maailma

7.4.2019

Länsi-Kap yllätti eläinrunsaudellaan

Avainsanat: , , ,

Jos Etelä-Afrikkaan matkaa monipuoliset eläinbongaukset mielessä, valikoituu matkakohteeksi syystäkin useimmiten jokin safarialue. Meidän edellisen Etelä-Afrikan reissumme kokemukset Krugerin kansallispuiston eläinpaljoudesta olivat huikeat, emmekä nyt Kapkaupungin seudulle suunnatessamme haaveilleet tietenkään mistään samanlaisesta. Vaikka Etelä-Afrikan eteläisimmät osat eivät tarjoa sellaista eläinmäärää kuin savannialueet, yllätyimme silti iloisesti myös Länsi-Kapin alueen faunasta.

Valasbongausta rannalta käsin Hermanuksessa

Noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Kapkaupungista sijaitsee Hermanuksen kaupunki. Hermanus on rantakaupunki ja kuuluisa valaistaan. WWF on listannut Hermanuksen yhdeksi maailman parhaista valaidenkatselukohteista, ja kalenteripoliittisesti Hermanuksen valassesonki ajoittuu heinäkuun ja marraskuun väliin. Me olimme Hermanuksessa joulukuun alkupuolella, ja vielä silloinkin olimme onnekkaita valaiden suhteen, vaikka varsinainen sesonki olikin jo ohi. Paikallisilta kuulimme, että vuosittainen vaihtelu niin valaiden määrässä kuin niiden aikatauluissakin on suurta.

Valaita voi Hermanuksessa bongata tietysti erilaisilta veneretkiltä käsin, ja myös lentoja pienkoneilla on tarjolla samaa tarkoitusta varten. Huikeinta Hermanuksessa on mielestäni kuitenkin se, että valaita voi ihailla ihan vaan rantakadulla kävellen. Etukäteen tämä mahdollisuus tuntui mielestäni ihan uskomattomalta, ja ajattelin, että valaan näkeminen rannalta käsin vaatisi valtavaa tuuria. Enkä missään tapauksessa uskonut, että meillä kävisi sellainen tuuri, koska olimme liikkeellä valassesongin päättymisen jälkeen. Mutta nyt kun se on omin silmin nähty, niin pakko se on uskoa, että etelänmustavalaita (Southern Right Whale) voi nähdä Hermanuksen rantakadulla kävellen.

Vaikka valaita ei Hermanuksessa onnistuisi näkemäänkään, on kaupunki jo pelkkien maisemiensa puolesta visiitin arvoinen. Sijanti meren rannalla vehreän vuoristoisessa ympäristössä on silkkaa iloa silmälle. Rannan tuntumasta löytyy mukavia kuppiloita, joissa istahtaa maiseman ihailun lomassa. Valaiden lisäksi eläinkunnan puolelta katseltavaa tarjoavat myös rannoilla patsastelevat kormorantit sekä rantavedessä uiskentelevat hylkeet.

Hermanuksen maisemissa ei ollut valittamista.
Aivan rannan tuntumasta löytyi kuppila, jossa aallot löivät lähimpänä vesirajaa oleviin pöytiin asti. Ruoka jätti toivomisen varaa, mutta oli tuo silti upea paikka syödä lounasta.
Kormorantteja tähyämässä merelle.

Valaiden bongareille ja maisemien ihailijoille on rakennettu Hermanukseen 12 kilometrin mittainen rantapolku (Hermanus cliff path), joka kulkee aivan merenrannan tuntumassa. Me kävelimme tätä polkua vain muutaman kilometrin pätkän edestakaisin, ja ainakin tämä osa kulki suhteellisen korkealla kallioiden päällä. Niin korkealla polku ei kuitenkaan kulkenut, etteikö merelle olisi nähnyt hyvin. Lähellä Hermanuksen keskustaa sijaitsevalla näköalapaikalla päivysti paikallinen opas, joka kiikaroi valaita mereltä. Meitä auttoi isosti se, että hän bongasi valaat aluksi, minkä jälkeen pystyimme kyllä seuraamaan valaiden touhuja ihan omalla harjaantumattomallakin silmällä ja ilman kiikareita.

Rantapolku parhaasta päästä.

Me onnistuimme näkemään kaksi etelänmustavalasta; äidin ja poikasen. Paikalliset sanoivat, että suurin osa valaista oli jo joulukuun alussa lähtenyt muuttomatkalleen kohti Etelämannerta, mutta ilmeisesti tämän äidin poikanen ei ollut vielä muuttovalmis, minkä vuoksi nämä valaat viihtyivät Hermanuksen vesissä tavallista pidempään. Mitään huikeita hyppyjä tai pyrstönheilautuksia emme valitettavasti saaneet todistaa, mutta hiukan passiivisempienkin valaiden ihailu rannalta käsin oli upea kokemus.

Näin lähelle rantaa etelänmustavalas äiti tuli poikasensa kanssa.
Molemmat valaat oli aika passiivisella tuulella, joten hyppyjä tai pyrstönheilautuksia emme päässeet näkemään.
Pienen vesisuihkun emovalas sentään tarjoili iloksemme. Kuvassa näkyy myös valaan pään ihossa olevat kovettuma-alueet, joihin kiinnittyy valasrokkoja (ts. pieniä äyriäisiä).

Tykkäsimme Hermanuksesta kovasti, ja meitä jäi harmittamaan, että olimme siellä vain päiväseltään käymässä. Muille Länsi-Kapin kävijöille suosittelen siis Hermanusta lämpimästi, ja melkein sanoisin, että kaupunkia ei kannata jättää vain päivävisiitin varaan, vaan yöpyinen on varteenotettava vaihtoehto.

Pingviinejä Betty’s Bayssä

Hermanuksesta jatkoimme matkaamme takaisin kohti Kapkaupunkia, mutta emme ajaneet suorinta tietä, vaan valitsimme maisemiltaan antoisamman rantareitin R44. Tämän tien varrelta löytyy Betty’s Bay niminen pikkukaupunki, jonka sisältä puolestaan löytyy Stony Point Nature Reserve. Syy Stony Pointin luonnonsuojelualueelle poikkeamiseen ovat alueella luonnonvaraisena asuvat erittäin uhanalaiset afrikanpingviinit. Pingviinejä elää asueella tuhatpäinen yhteisö, joten alueella vierailevan turistin ei tarvitse jännittää tuuriaan siitä, näkeekö pingviinejä vai ei. Pingviinejä on siis paljon, ja vaikka vierailijoiden on pysyttävä puusta rakennettujen kävelysiltojen päällä, pääsee pingviinejä näkemään ihan lähietäisyydeltä.

Afrikanpingviinit ja kormorantit elävät Stony Pointilla sulassa sovussa. Molempia löytyy alueelta ellei tuhat- niin ainakin satamäärin.

Stony Pointin luonnonsuojelualueelle päästäkseen täytyy maksaa pieni sisäänpääsymaksu (aikuiset 25 ZAR), ja lisäksi alueen aukioloajat on tarpeen tiedostaa etukäteen. Päivän viimeiset vierailijat päästetään alueelle klo 16, ja alueelta on poistuttava viimeistään klo 16.30, joten kovin myöhäisiin kellonlyömiin visiittiä ei kannata jättää.

Pingviinien touhujen tarkkailu rantamaisemissa oli koukuttavaa puuhaa. Oli hauska katsella, miten nuo suloiset tepastelijat hyppäsivät mereen uimaan, ja kömpivät hetkeä myöhemmin taas takaisin rantakiville. Toisaalla puolestaan aikuiset pingviinit syöttivät pörröisiä poikasiaan, ja väsähtäneimmät yksilöt nauttivat päivätorkuista. Pingviinien seassa näytti elävän sulassa sovussa myös kormoranttiyhdyskunta.

Ruoka-aika! Nuo pörröiset yksilöt ovat poikasia, vaikka sitä ei koon perusteella olisi arvannutkaan.
Mennäkö uimaan vaiko ei?
Jokaisen afrikanpingviinin vatsapilkut ovat ainutlaatuiset ja yksilöt ovat erotettavissa toisistaan niiden avulla.

Stony Pointista ei löydy palveluja turisteille, eikä paikka ole muutenkaan kaupallinen. Meidän vierailumme aikaan Stony Pointissa oli kyllä muitakin turisteja, mutta minkäänlaista ruuhkaa ei kuitenkaan syntynyt. Kaikille riitti hyvin tilaa pingviinien touhujen tarkkailuun. Me emme käyneet Boulder’s Beachillä, joka on Kapkaupungin tuntumassa sijaitseva tunnetumpi afrikanpingviiniranta, mutta annoimme itsemme ymmärtää, että Boulder’s Beach on selvästi turistisoituneempi kuin tämä Stony Point.

Bonuksena kalliotamaaneja

Pingviinien näkemiseen olimme osanneet varautua jo etukäteen, ja valaiden bongaamisenkin tiesimme olevan mahdollista, jos tuuri olisi myötä. Kalliotamaaneista emme sen sijaan tienneet ennakolta yhtään mitään. Nämä jopa puolimetrisiksi kasvavat nisäkkäät elävät pääosin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja ovat tunnettuja erityisesti kiipeilytaidoistaan. Vaikka ulkonäkö ei sitä paljastakaan, niin tamaanien lähimpiä geneettisiä sukulaisia ovat norsut ja manaatit.

Vaikea tätä on uskoa norsun lähisukulaiseksi.
Kalliotamaani vauhdissa.

Me onnistuimme näkemään kalliotamaaneja sekä Kapkaupungin Pöytävuorella että Betty’s Bayn Stony Pointissa. Stony Pointissa kalliotamaanit elävät rauhallista rinnakkaiseloa afrikanpingviinien kanssa. Näkemämme kalliotamaanit olivat varsin kesyjä, eivätkä ne häiriintyneet ihmisistä edes vaikka niillä poikasiakin huollettavanaan. Näiden hauskasten eläinten elämään voit tutustua paremmin katsomalla Yle Areenassa parhaillaan olevan luontodokumentin.

Poikasten ruokahetki.
Koko kalliotamaaniperhe koossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *