Suomi

4.7.2019

Yö karhukojussa Martinselkosessa

Avainsanat: , , , ,

Kesäkuun viimeisellä viikolla otimme lasten kanssa suunnan Turusta koilliseen. Ensin matkasimme Onnibusin kyydissä Kuopioon ja sieltä vuokra-autolla Suomussalmelle karhuja katsomaan. Määränpäämme oli Martinselkosen eräkeskus, joka sijaitsee Suomussalmen kunnassa, aivan Venäjän rajan tuntumassa. Valitsin Martinselkosen karhuretkemme kohteeksi, koska olin lukenut, että kyseinen paikka on karhurikas ja varmuus karhujen näkemiselle on siellä suuri.

Miksi karhuretkelle?

Kiinnostukseni karhuretkeä kohtaan heräsi muutama vuosi sitten, kun muutama tuttu kävi karhukopilla, ja kokemukset näistä visiiteistä kuulostivat todella antoisilta. Tänä keväänä ajatus karhun näkemisestä luonnossa alkoi kutkuttelemaan mieltä, sillä vaikka olemme bonganneet savannieläimiä Afrikassa, ryhävalaita Tyynellä valtamerellä ja laumapäin biisoneita Yellowstonessa, niin suomalaiselle luonnolle annettu huomio on jäänyt viime vuosina osaltamme vähäiseksi. Osin ilmastomuutostalkoiden hengessä halusin tarjota itselleni ja lapsille luontoelämyksen, mikä ei vaadi maailmanääriin matkustamista. Lisäksi halusin muistuttaa itseäni siitä, kuinka upea suomalainen luonto voi olla, ja jakaa tämän kokemuksen myös lasten kanssa.

Miten yö karhukojussa käytännössä toimii?

Saavuimme Martinselkosen eräkeskukselle iltapäivällä, ja klo 15 siellä tarjoiltiin meille lämmin ateria. Ruokailun jälkeen oli hetki aikaa pakata vielä varusteita ja pukeutua asianmukaisesti, sillä klo 16 lähti autokuljetus metsään. Pääsimme auton kyydissä 1,5 kilometrin päähän karhukojusta, joten määränpäähän päästäksemme oli vielä pieni metsäkävely edessä. Reitti oli varsin helppokulkuinen, mitä nyt yksi lapsista onnistui upottamaan toisen jalkansa oikein kunnolla suohon. Hyttyset kiusasivat kävelyn aikana jonkin verran, joten hyttyshatut olivat mukava kapine päässä. Kun lähestyimme ryhmämme kanssa kojua, tuli muutama karhu jo meitä vastaan. Onneksi opas oli varoittanut meitä tästä mahdollisuudesta, joten ihan paniikkiin en karhuja nähdessäni mennyt. Ja lapset olivat karhuista vain innoissaan. Opas hätyytteli karhut sen verran tieltämme pois, että pääsimme ongelmitta kojun suojaan.

Pojat odottamassa kyytiä Martinselkosen eräkeskuksen pihassa.

Kojussa sisällä oli jokaiselle osallistujalle oma tuolipaikka ikkunan edessä ja lisäksi kerrossänkypaikka nukkumista varten. Olimme Martinselkosen isoimmassa kojussa, johon mahtuu maksimissaan 12 henkilöä. Tässä isossa kojussa opas on paikalla koko ajan. Ilta kojussa kului pääasiassa karhuja katsellen ja valokuvaten, ja toki välillä saattoi pötkötellä sängylläkin, jos karhunkatselukiintiö tuli hetkellisesti täyteen. Ulos kojusta ei saanut missään tapauksessa poistua. Kojun sisällä on kuivavessa, ja iltapalaa tarjolla, joten eipä sitä mitään tarvetta poistumiselle ollutkaan.

Koju sisältä.

Yön sai joko nukkua tai jatkaa karhujen bongaamista vaikka läpi valoisan yön, kunhan aamulla oli klo 7 taas lähtövalmiina takaisin päin. Paluumatka sujui samalla kaavalla kuin tulomatkakin eli ensin kävely ja sitten auto. Perillä eräkeskuksessa odotti aamiainen, jonka jälkeen elämys oli paketissa.

Karhuja, karhuja ja vielä lisää karhuja

Ennen karhureissua varoittelin poikia, että kojussa ei ole mitään takeita karhujen näkemiselle, koska kyse on villieläimistä, jotka liikkuvat oman halunsa mukaan. Vaikka tiesin, että Martinselkosella on maine varsin karhuvarmana paikkana, halusin itsekin lähteä matkaan matalin odotuksin, jotta pettymys ei olisi liian suuri, jos karhuja näkyisi vain vähän tai pahimmassa tapauksessa ei lainkaan.

No, kuten edellä kirjoitin, karhut tulivat meitä vastaan jo lähestyessämme kojua, joten pahin skenaario karhujen totaalisesta näkemättömyydestä kumoutui jo ennen kojuun saapumistamme. Eikä tilanne kojuun saavuttuamme ainakaan heikentynyt, vaan pikemminkin parani entisestään. Heti kojuun päästyämme muistikuvani on, että kojun edusta oli valtoimenaan karhuja. Oli isoa karhua ja pentukarhua, niin maassa kuin puussakin. Alkuhämmennyksen laannuttua laskin kerralla näkyvillä olevat karhut ja pääsin 13 karhuun. Tuosta kokonaismäärästä karhut toki illan mittaan vähenivät, mutta ehkä vartin mittaista hiljaista hetkeä lukuun ottamatta karhuja oli nähtäville koko klo 17-23 välisen ajan, kun olin itse hereillä. Lähes koko ajan karhuja oli paikalla useampi kerrallaan.

Etukäteisajatukseni oli myös sikäli väärä, että ajattelin, että karhut löntystelevät kojusta nähtävän alueen läpi ja poistuvat melko nopeasti näkyviltä, mutta siinä olin totaalisen väärässä. Karhut viihtyivät alueella pitkiäkin aikoja puuhaillen kuka mitäkin. Ruokailu oli tietysti monien karhujen pääaktiviteetti, mutta pääsimme todistamaan myös karhujen leikkiä, sosiaalista vuorovaikutusta, kutiavan selän hinkkaamista puuhun, kiipeilyharjoituksia sekä kiukkuisen karhun karjuntaa. Emoja pentuineen oli illan aikana liikkeellä useampi katras. Useimmat pentueet olivat viime vuotisia, mutta ehdottomasti hellyttävin oli tänä keväinen vauvapentue. Karhujen touhut olivat niin monipuolisia, että katsominen ei alkanut kyllästyttämään missään vaiheessa.

Karhut tulivat lähimmillään noin kahden metrin päähän kojusta, mutta suurimman osan ajasta ne olivat noin 10-20 metrin päässä. Valokuvia sai siis hyvin ihan kännykälläkin, joskin suurimmalla osalla ihmisiä oli järjestelmäkamerat pitkien putkien kera mukana. Kojussa oli jokaiselle oma kuvausaukko, josta kameran sai työnnettyä ulkoilmaan hyviä karhuotoksia varten. Olin kuskannut kiikaritkin mukaan kojulle, mutta niille ei ollut karhujen katselussa isommin tarvetta. Jossain kohtaa iltaa alueelle ilmestyi merikotka, jonka ihmettelyssä kiikarit sen sijaan olivat hyvä apuväline.

Miten yö karhukojussa sopii lapsille?

Minulla oli matkassa mukana siis koko poikakolmikko ikäskaalalla 7-10 vuotta. Etukäteen kävin poikien kanssa vakavan keskustelun siitä, että kojussa täytyy olla hiljaa eikä riehua saa. Sovimme, että jos tylsyys iskee jossain vaiheessa iltaa, niin he saavat vetäytyä sänkyihin lukemaan tai pelaamaan puhelimella. Muutamissa kohdin iltaa pojat käyttivätkin tätä mahdollisuutta hyväkseen.

Pääosan illasta lapset kuitenkin jaksoivat katsoa karhuja ja ottaa niistä kuvia ja videoita omilla puhelimillaan. Jonkin verran he innostuivat myös kokeilemaan ison kameran käyttöä, ja saivatkin otettua kelpo kuvia karhuista. Tarjolla olleet eväät auttoivat myös lapsia jaksamaan illan läpi, ja minä sekosin laskuissa siitä, kuinka monta kuppia kaakaota kukakin ehti illan aikana juoda.

Totaalista hiljaisuutta karhukopissa ei vaadittu, vaan siellä sai puhua normaalilla äänellä. Muutamaan kertaan poikia piti muistuttaa desibelien madaltamisesta, mutta pääosin tässäkään ei ollut ongelmaa. Jos kopissa olisi pitänyt olla hipihiljaa, niin sitten hommasta ei lasten kanssa olisi varmaankaan tullut yhtään mitään.

Siirtymät autolta kopille ja takaisin tullessa sama toisin päin olivat tosiaan varsin helppokulkuisia, joten niissäkään ei ollut lapsinäkökulmasta erityistä haastetta.

Ohje oli, että älä koskaan pistä päätäsi ulos kuvausaukosta. Sitä toteltiin vaihtelevasti…

Karhunkatselun eettisyys

Tämän tyyppisten karhusafarien eettisyydestä on ollut jonkin verran kirjoittelua, ja toki minäkin sitä mietin. Karhut saadaan tulemaan kojulle ruokkimalla, ja vuosien saatossa karhut ovat oppineet tulemaan kojulle oikeaan aikaan ruokailemaan. Emot opettavat tämän myös pennuilleen, joten jatkuvuus kojujen karhukannassa on taattu. Opas vakuutti kuitenkin, että kojulla tarjottavan ruuan määrä on sen verran vähäinen, että se ei riitä karhujen pelkäksi ravinnoksi, vaan niiden on hankittava ruokaa myös muulla tavalla, jolloin ravinnonhankintakyky pysyy yllä. Lisäksi karhumatkailu on sesonkipuuhaa toukokuulta elokuun alkuun, joten lopun ajan vuotta karhujen on joka tapauksessa löydettävä ravintonsa itse.

Henkilökohtaisesti isompi huoli minulla nousi kuitenkin karhujen tottumisesta ihmisiin. Selvästikään alueen karhut eivät pelkää ihmistä – tämän todisti jo sekin, että ne tulivat meitä kojulle kävellessä vastaan. Lisäksi on aivan selvää, että karhut tajuavat ihmisten olevan kojussa sisällä, eivätkä karhut hätkähdä siitä mitenkään. Edellisellä viikolla yksi karhu oli kuulemma jopa tullut raapimaan kojun seinää, kun ihmiset olivat siellä sisällä. Tällainen ihmisiin tottuminen voi nousta pahimmillaan haasteeksi niin karhujen kuin ihmistenkin näkökulmasta. Toki tämä karhukoju sijaitsee todella syrjäisellä alueella eli ihan lähimaastossa ei ole ihmisasutusta, jonne karhu voisi hairahtua. Toisaalta karhujen liikkuma-alue on sen verran suuri, että periaatteessa on kai ihan mahdollista, että kojulla ihmisiin tottuneet karhut erehtyvät jatkossa ihmisten pihoihin tai kauppojen roskiksia penkomaan.

Vasta-argumenttina voisi kuitenkin todeta, että karhuja luonnollisessa elinympäristössään näkevä ihminen oppii todennäköisesti kunnioittamaan luontoa ja eläimiä entistä enemmän, jolloin karhukojussa käynti saattaa johtaa luontoa kunnioittavan ja suojelevan toiminnan lisääntymiseen arjessa.

Mitä lysti maksoi?

Meidän karhupaketti sisälsi opastetun yön karhukojulla, autokuljetukset metsään, ruokailun eräkeskuksessa ennen kojulle siirtymistä, iltapalan kojulla ja aamupalan kojulta palaamisen jälkeen. Tämän setin hinta oli 170 € aikuiselta ja 85 € lapselta. Toki kyseessä on iso raha, mutta mitenkään kohtuuttomana en hintaa pitänyt suhteessa siihen, kuinka ikimuistoisen elämyksen sillä sai.

One thought on “Yö karhukojussa Martinselkosessa

  1. Aivan upea kokemus!! Meillä oli tarkoitus tehdä tänä kesänä vastaava reissu, mutta aikaa sille olisi ollut vasta elokuun alussa ja ajattelimme, että silloin illalla alkaa olemaan jo turhan pimeä. Ehkä huoli olisi osoittautunut täysin turhaksi.

    Suomussalmi näyttää erinomaiselta paikalta vierailla karhukojussa. Aiomme varata ensi vuodella retken hyvissä ajoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *