Eurooppa, Yleinen

Lapsiperheen 48 tuntia Istanbulissa

27.6.2017

Kesäkuisen Turkin matkamme loppuosa oli pyhitetty Istanbulille. Käytännössä aikaa tähän multimiljoonakaupunkiin tutustumiseen jäi vai kahden vuorokauden verran, joten pääsimme näkemään Istanbulista vain pintaraapaisun. Kaupunkiin perehtyminen olisi varmasti ollut täysin erilaista aikuisporukassa, mutta nyt matkaa taitettiin niillä ehdoin, mitä kolmen alle kymmenvuotiaan lapsen mukanaolo asettaa. Vaikka suurkaupungit eivät ehkä ole tyypillisimpiä lapsiperhekohteita, niin omalla kokemuksellamme voimme sanoa, että matkailu niissä sujuu myös lasten kera.

Hotellin sijainti on lyhyellä matkalla aina arvossa arvaamattomassa, mutta koska lasten kanssa siirtymiset paikasta toiseen ovat usein varsin hitaita, niin hotellin hyvä sijainti korostuu entisestään. Meillä oli hotelli Sultanahmet-alueella, lähellä Sinistä moskeiljaa, Hagia Sofiaa ja Arasta-basaaria. Alue on aikamoinen turistirysä, mutta meidän tämän kertaisiin tarpeisiin se vastasi hyvin. Kaikkiin edellä mainittuihin nähtävyyksiin sekä Grand Bazaarille ja Galata Bridgelle jaksoi siirtyä kävellen, ja hotelllin läheisyydestä löytyi koko joukko ruokapaikkoja, kahviloita ja minimarketteja. Bonuksena hotellin aamiaisterassilta oli vielä merimaisematkin. Paikat, jonne emme jaksaneet liikkua jalan, saavutimme taksin kyydissä. Taksit ottivat mukisematta kyytiin viisi matkalaista, vaikka turvallisuusnäkökulmasta neljän ihmisen istuttaminen takapenkille ei tietenkään ole ideaali ratkaisu. Julkista liikennettä emme testanneet.

Nuorimmainen ja Hagia Sofia

Vähäisestä ajasta huolimatta ehdimme kuitenkin nähdä ja tehdä useampia juttuja Istanbulissa. Moskeijoista kävimme Sinisessä moskeijassa (Sultanahmet camii) ja Pienessä Hagia Sophiassa (Küçük Ayasofya camii). Jälkimmäinen oli meille vaikuttavampi kokemus, sillä siellä ei ollut turistilaumoja ja rukoilua pystyi seuraamaan parvekkeelta reaaliaikaisesti. Lasten mielestä islamin uskoon liittyvät tavat olivat kiinnostavia, ja keskustelimme niistä varsin paljon matkan aikana. Lasten vaatetukseen suhtauduttiin muuten moskeijoissa paljon vapaamielisemmin kuin aikuisten vastaavaan eli ainakin meillä poikien hiukan polvien alapuolelle ulottuneet sortsit riittivät hyvin moskeijaan pääsyyn eikä repusta tarvinnut kaivaa pitkiä housuja päälle. Rukouskutsut häiritsivät poikia hiukan alkumatkasta, mutta jo muutaman yön jälkeen he eivät enää öisin heränneet niihin.

Sininen moskeija

Pieni Hagia Sofia

Bosporinsalmen risteily oli myös lasten mieleen, ja nuorimmainen listasikin se Istabulin suosikkiaktiviteetiksi. Me seilasimme Turyolin paatilla 1,5 tuntia ristiin rastiin Bosporinsalmea, ja se kesto oli ainakin meikäläisille ehdoton maksimi paikallaan istumiseen. Eri asia olisi toki ollut, jos oltaisiin valittu sellainen risteily, josta pääsee välillä maihin jaloittelemaan. Tämä risteily oli edullinen (15 TL/aikuinen ja kolmesta lapsesta maksettiin yhteensä yhden aikuisen hinta) perussetti ilman turhaa luksusta. Opastuksen virkaa toimittivat tiiviit kuulutukset päänähtävyykisen kohdalla.

Bosporinsalmen vesi oli käsittämättömän turkoosia

Risteilyreitin varrella näkyi koko joukko moskeijoita ja palatseja

Laivaliikenne Bosporinsalmella oli vilkasta

Isoveljien Istanbul-suosikiksi nousivat basaarit. Basaariostoksista olen kirjoittanut erillisen postauksen aiemmin. Basaareissa poikia kiehtoi mielenkiintoisten tavaroiden paljous ja tinkiminen. Heistä oli hauskaa, että ostoksista ei tarvinnut maksaa pyydettyä hintaa, vaan tinkaamalla hinnan sai tippumaan parhaimmillaan kolmasosaan alkuperäisestä pyynnistä. Alkeellisella englannillaan pojat tinkivät hienosti omia ostoksiaan itsekin.

Sulttaaniasut hankittiin kovalla tinkimisellä Grand Bazaarista. Oudot ilmeet valokuviin saa aina kaupan päälle.

Varsinaisia lapsille suunnattuja aktiviteetteja olisi Istanbulista löytynyt ihan mukavasti. Tarjolla on niin huvipuistoa kuin akvaariotakin, ja leikkipuistoja löytyi ainakin Bosborinsalmen ranta-alueilta tiheästi. Ainut selkeästi lapsille suunnattu paikka, jossa me kävimme, oli miniatyyrimaailma Miniatürk. Sinne oli rakennettu koko Turkki pienoiskoossa, ja alue oli sen verran maltillisen kokoinen, että lapset saattoivat liikkua siellä varsin itsenäisesti ilman pelkoa eksymisestä. Kaikki Turkin tärkeimmät nähtävyydet ja luontokohteet oli rakennettu pienoismalleiksi, ja myös jotain kulkuneuvoja liikkui soveltuvissa paikoissa. Miniatürk oli mukava, joskin paikoin hiukan kuluhtanut, perhekohde. Miniatyyrien lisäksi alueelta löytyi leikkipuisto, labyrintti ja lentosimulaattori. Meillä lapset nauttivat etenkin siitä, että saivat liikkua ja juosta pienoismallien seassa sydämensä kyllyydestä, sillä muutoin jouduimme pitämään Istanbulissa tiukkaa kävelykuria. Matka Sultanahmetista Miniatürkiin taittui taksilla noin 20 minuutissa, ja pääsymaksu puistoon oli 15 TL niin aikuisilta kuin lapsiltakin.

Miniatyyrimaailmaan oli rakennettu kaikki Turkin päänähtävyydet

Miniversio Ataturkin lentokentästäkin löytyi

Asiat, joita pidän Istanbulissa lapsiperheen näkökulmasta haastavimpana, ovat liikenteen kaoottisuus, nykyiset turvallisuusuhat ja isojen hotellihuoneiden vähäisyys. Liikenne on todella varsin kaoottista, autojen vauhdit hurjia ja jalkakäytävät paikoin olemattomia. Katuja ylitetään suojateiden puuttuessa mistä sattuu, joten lasten perään sai katsoa erityisen tarkkaan. Kapeimmilla kujilla jalankulkijoiden piti liiskautua seinää vasten, jotta autot pääsivät ohitse. Jokainen uutisia viimevuosina seurannut tietää, että Istanbul on kärsinyt useista vakavista terrori-iskuista. Tämän seurauksena julkisilla paikoilla on paljon poliiseja, ja monet heistä kantavat rynnäkkökivääreitä. Myös tiesulkuja on asetettu suosituimpien turistialueiden ympärille. Myös lentokentällä on tavallista tarkemmat ja moniportaisemmat turvatarkastukset. Toisaalta nämä toimet lisäävät turvallisuudentuntua kaupungissa, mutta jotenkin minusta tuntui epämiellyttävältä liikkua lasten kanssa kaupungissa, jossa tuliaseet ovat arkisesti läsnä. Isojen hotellihuoneiden löytyminen ei ole itsestäänselvyys oikein missään, ja myös Istanbulissa se oli haastavaa. Olin varannut meille perhehuoneen viidellä sängyllä, mutta kyseisessä hotellissa oli ollut mittava tulipalo saapumistamme edeltävällä viikolla, joten meidät siirrettiin toiseen hotelliin. Siellä meillä annettiin huone neljällä sängyllä eli yhdelle lapselle ei ollut nukkumapaikkaa. Aluksi respassa ei ymmärretty lainkaan, miksi huone ei miellyttänyt meitä, mutta pienen jankkaamisen jälkeen saimme tuon huoneen lisäksi tavallisen kahden hengen huoneen. Ei mikään optimaalinen ratkaisu, mutta parempi kuitenkin kuin liian vähäinen määrä sänkyjä.

Yhteenvetona voisi todeta, että meidän reissu lasten kanssa Istanbulissa sujui varsin hyvin, mutta pari päivää on aivan liian lyhyt matka-aika. Jos lapset ovat hurjan energistä ja poukkoilevaa sorttia, niin Istanbulin liikenne ja ihmispaljous saattavat aiheuttaa ongelmia. Myöskään uimamahdollisuuksia ei tuntunut mitenkään ylenpalttisesti olevan, vaikka kesähelle sai lapset sellaisia kaipaamaan. Turkkilaiset ovat todella lapsiystävällisiä, joten sen puolesta perheiden on helppo ja miellyttävä matkata Istanbuliin.

(Teksti ja kuvat Istanbulin matkaltamme 06/2017.)

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply